lauantai 28. maaliskuuta 2015

Lempipaikkani Mikkelissä: Wilma ja Wihtori

Suorastaan ikuisuus sitten sain postausehdotuksena blogin kommentteihin, että kertoisin lempipaikoistani Mikkelissä. Siitä ehdotuksesta voi hyvin olla jo vuosi! Kamerattomuus ja muut pätevät tekosyyt ovat kuitenkin estäneet tämän postauksen toteutumisen. Onneksi viikko sitten aurinkoisena pakkaspäivänä (hrrrr) suuntasimme Iitun kanssa kohti Mikkelin keskustaa (jossa toisaalta molemmat myös asumme, eli suuntasimme lähinnä ulos kotiovistamme, mutta se tuskin on tarinan kannalta olennainen seikka) ja päätimme toteuttaa tämän postausehdotuksen. Koska Mikkelissä on liikaa nähtävää ja koska postauksia ei voi koskaan olla liikaa, päätän esitellä vain yhden paikan aina kerrallaan. Kukaan ei jaksaisi muuten lukea kilometripostaustani (vaikka toisaalta olen hitonmoinen selittäjä noin muutenkin ja voisin paasata kuinka pienestä asiasta tahansa kilometripostauksen verran, mutta sekään tuskin on nyt mitenkään olennaista.) Asiaan.

 photo IMG_1608muoks.png
Mikä?
Wilma ja Wihtori -itsepalvelukirpputori

Missä?
Keskustassa kirkkopuiston läheisyydessä osoitteessa Maaherrankatu 17

Mistä löydän lisätietoa?

 photo IMG_1620muoks.png

Wilma ja Wihtori on kirppis-kahvila Mikkelin ydinkeskustassa. Paikka on suhteellisen pieni (tai riippuu tietysti mihin vertaa), mutta sitäkin viihtyisämpi. Viikonloppuisin ja iltaisin kirppiksellä on melkoinen tungos, eikä väliköistä meinaa aina edes mahtua kulkemaan. Sekin kertoo tietysti jotain kirppiksen suosiosta. Jos haluat kiertää tarkasti jokaisen pöydän, saat kyllä helposti kulutettua kyseisessä paikassa aikaa puolesta tunnista tuntiin. Omasta mielestäni Wilma ja Wihtori on ehdottomasti Mikkelin paras kirpputori. Sieltä tekee aina löytöjä ja siellä on paljon myös nuorekasta tavaraa.

 photo IMG_1633muoks.png

Wilmassa ja Wihtorissa ei ole mielestäni kallista myöskään myydä itse. Seitsemän päivän pöytävuokra on 31€ ja kymmenen päivän 42€. Me vuokrasimme pari kuukautta sitten kahden kaverin kanssa pöydän kymmeneksi päiväksi. Tavaraa meni hyvin ja jäimme kaikki voitolle.

Valikoiman lisäksi Wilman ja Wihtorin paras puoli on sen aukioloajat. Auki joka päivä maanantaista sunnuntaihin! Sunnuntaisin meinaan ainakin itse tällaisena menijäpersoonana kuolla tylsyyteen Mikkelissä. Wilma ja Wihtori onkin hyvä ajanviettopaikka ja siellä voi käydä vaikka pari kertaa viikossa ja tehdä aina uusia löytöjä. Pitää kuitenkin varoa ettei näin opiskelijana tuhlaa koko omaisuuttaan kirpparille. Wilmassa ja Wihtorissa se todellakin olisi mahdollista.

 photo IMG_1639muoks.png

Mitä sitä nyt muuta kirpparista kertomaan. On olemassa hyviä kirppareita ja huonoja kirppareita. Wilma ja Wihtori kuuluu niihin hyviin, suorastaan loistaviin. Käykää ihmeessä te kaikki mikkeliläiset ja Mikkeliin eksyvät ihmiset!

// One of my favourite places here in Mikkeli: Wilma & Wihtori flea market. Location: Maaherrankatu 17.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

hallituskadun appro

Sain edelliseen postaukseen toiveen, että kirjoittaisin enemmän koulusta tai koulun bileistä. Päätin heti ottaa vinkistä vaarin ja kertoa hieman jälkimmäisestä.

Bileissä tulee käytyä todella harvoin. Ensimmäisenä opiskeluvuonna minulla oli innostusta kaikkeen, ja tuntui ettei mistään bileistä voinut jäädä pois. Toisena opiskeluvuotenani olen selvästi rauhoittunut. Käymme kavereiden kanssa lähinnä suurimmissa opiskelijatapahtumissa. Viimeisimpänä niistä Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelijakunta MAMOKin järjestämä Hallituskadun appro.

 photo 10830661_942934722407630_5237174056164300471_o.jpg

Kuva Hallituskadun Appron Facebook-sivulta.

Approt ovat osa suomalaista opiskelijakulttuuria. Niitä järjestetään ympäri Suomen, esimerkiksi Tampereella on Hämeenkadun Appro ja Jyväskylässä Kauppakadun Appro. Mikkelissä tämä kyseinen tapahtuma kantaa nimeä Hallituskadun Appro. Approkulttuuri on Mikkelissä melko uusi juttu, sillä kyseinen tapahtuma järjestettiin tänä vuonna vasta kolmatta kertaa. Suomen ensimmäinen Appro-tapahtuma Hämeenkadun Appro järjestettiin Tampereella jo vuonna 1982.

Hallituskadun Approssa kierrettiin mikkeliläisiä baareja ja ravintoloita ryhmissä. Jokainen osallistuja sai aluksi appropassin, johon kerättiin illan aikana rasteja juomalla juomia tai tekemällä baareissa ja ravintoloissa olevia tehtävärasteja. Ensimmäistä kertaa Approa suorittavat tarvitsivat kahdeksan leimaa, toista tasoa suorittaneet keräsivät 10 leimaa ja kolmanteen tasoon vaadittiin 12 leimaa. Itse suoritin toista tasoa. Illan lopuksi kokoonnuttiin jatkoille joko Vaakunaan tai Wilhelmiin, joissa jaettiin haalarimerkki, jonka ulkonäkö riippui siitä minkä tason suoritit.

Tämän vuoden Appro oli loistava! Tykkäsin aivan älyttömästi. Rastit olivat sopivan haastavia ja hulluja, mutta eivät missään nimessä mauttomia. Esimerkiksi Cafe Bar Sevenissä 2Do Event ry:n rastilla valitsimme ensin pöydältä jonkun maan lipun, jonka jälkeen rastinvetäjät heijastivat valkoiselle seinälle videolla tämän maan tanssia. Ryhmien tehtävänä oli tietysti esittää videolla pyörivä tanssi. Me valitsimme Ukrainan, ja voi elämä sitä naurun määrää kun kyykimme lattialla ja heiluttelimme jalkoja ja hypimme ylös alas :D Tuo kyseinen rasti oli oma henkilökohtainen suosikkini.

Mikkelin tradenomiopiskelijat ry:n rastilla Jälkipelissä tehtävänämme oli yhdistää yritys ja yrityksen tunnuslause/väri/ym. toisiinsa. McDonaldsissa Mamokin rastilla kokosimme unelmiemme hampurilaisen raaka-aineista, jotka oli lueteltu lapuilla. Listalta löytyi kaikkea perus juustosta ja salaatista ihmispihviin ja lasikuitupohjaan. Parnell'sissa Probba ry:n rastilla yksi ryhmän jäsenistä otti ensin opiskelijahaalarit pois päältään, ja tämän jälkeen muut ryhmäläiset pukivat haalarit uudestaan tälle henkilölle niin, että puettavaa ryhmäläistä kannateltiin ilmassa koko pukemisurakan ajan. Tämä rasti osoittautui aluksi hankalaksi, sillä ryhmässämme oli vain kolme jäsentä. Onneksi saimme tälle rastille vahvistukseksi punahaalarisia sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita ja lopulta ryhmämme koko paisui lähemmäs kymmentä.

Kiersimme kaveriporukalla kaikki rastit kahta lukuunottamatta ja loput leimat saimme passeihimme juomisista. Vaakunan aulassa meitä odotti haalarimerkit, ja nyt minunkin keltaisista haalareista löytyy Appro-merkki jo kahdelta vuodelta. Harmiteltiin, että jos lähden vaihtoon niin en pääse suorittamaan ensi vuonna kolmatta tasoa. Höh. Täytyy ilmeisesti lentää Puolasta tänne approilemaan :D

Isoimmissa kaupungeissa järjestettävissä Approissa ei tietääkseni ole tällaista tehtävärastimenetelmää, vaan kaikki leimat saadaan juomista. Tämä on yksi syy miksi rakastan pienen kaupungin opiskelijatapahtumia. En kuitenkaan itse ole mikään alkoholin suurkuluttaja, ja sen vuoksi tällaiset tehtävärastit olivat minun Approni kohokohta. On hauskaa välillä heittäytyä hulluksi ja nauraa itsensä kipeäksi. Lisäksi Approon voi surutta osallistua vaikka ei joisi alkoholia lainkaan, koska rasteja on sen verran paljon.

Mitä te muut opiskelijat tai entiset opiskelijat sanotte? Onko opiskelijabileet teidän juttu ja oletteko käyneet Approissa?

Kevät on kyllä hullua opiskelijabileaikaa. Ensi viikolla olisi luvassa tradenomiopiskelijoiden omat pirskeet ja reilun kuukauden päästä jo vappu. Huhhuh! Lupaan kirjoittaa moisista tapahtumista myös tänne aina jälkikäteen.

(Pst, huomasitteko mun uuden bannerin!? Iida 2.0 koki tarvitsevansa blogiinsa päivitetyn bannerin, vaikka se ei ehkä olekaan niin hienosti muokattu kuin edellinen. Kommenttia otetaan vastaan!)

//There was an event for students in Mikkeli last Wednesday called Hallituskadun Appro.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

stressittömyysfiilistelyä

Sus siunatkoon tätä kiirettä! Ei tässä elämässä meinaa ehtiä tehä mitään ylimäärästä. Ja vaikka ehtisikin, niin mihinkään ylimääräiseen ei riitä jaksaminen. Oloani helpotti pikkusen kun tajusin, että eihän tässä oo enää ku puoltoista kuukautta kesäloman koittamiseen. Tosin samalla mulla on todella ristiriitaisia tunteita kesää kohtaan. On tietysti ihanaa, kun pääsee hetkeksi ulos stressioravanpyörästä. Toisaalta ahdistaa, kun ihania ihmisiä lähtee kesällä pois Mikkelistä. Samalla on pelottavaa ajatella, että tämä tulee olemaan ensimmäinen kesä kun en asu vanhempieni luona. Onneksi Mikkelissä viettää kesäänsä kaikesta huolimatta monta ihanaa ihmistä. Ja jos kesätyöasiat vielä selviäisi, niin olokin olisi huojentuneempi.

Tänään en ole kuitenkaan miettinyt stressiä. Päivällä suunnattiin ihanan Iitun kanssa brunssille allekirjoittaneen mielestä Mikkelin parhaaseen kahvilaan eli Nandaan. Nandassa on brunssi noin kerran kuussa, ja ajateltiin että nyt voisi olla oikea aika moiselle hemmottelulle elämässämme. Ei kyllä petytty ja mennään ehdottomasti uudestaankin! Tarjolla oli mm. limekanakeittoa, rucola-kvinoasalaattia, nutellakakkua ja sitruunakakkua. Navat oli ihan ratkeamispisteessä molemmilla ton kaiken jälkeen ja vieläkin vesi kielellä muistelen noita ihania herkkuja. Meinattiin varata jo saman tien paikka ens kuun brunssille, kun oltiin niin hullaantuneita.

 photo IMG_1600muok.png

Nandassa vierähti reipas tunti ja sen jälkeen teki lähinnä mieli lähteä kotiin koko loppupäivän kestävälle ruokalevolle. Se ei käynyt kuitenkaan lainkaan laatuun, koska olimme suunnitelleet Iitun kanssa kuvaavamme materiaalia kauan kaivattuun Lempipaikkani Mikkelissä -postaukseen. Ulkona oli niin kylmä ja allekirjoittanut sai jonkun kumman kevätflunssan kesken lenkin, ettemme sitten lopulta kiertäneet kuin neljä paikkaa. Siitäkin sai jo kivasti materiaalia, enkä malta odottaa että pääsen kirjoittamaan ensimmäistä osaa tuosta postaussarjasta.

Kiertelyn lomassa piti tietysti napata pakolliset asukuvat. Tämä kyseinen asu tuleekin sitten vilahtamaan tulevaisuudessa useasti täällä, kun ängin itseäni kuvaan jokaisen Mikkelin lempipaikkani kanssa. Mutta sehän sopii mainiosti, koska ainakin minä tykkään tästä asusta ihan älyttömän paljon!

 photo IMG_1623muokattu.png

Tämän kevään väri on ehdottomasti vihreä, sen kaikissa eri muodoissa. Huivi on ikivanha. Turkoosit lapaset on kaverin tekemät. Converset on jokaisen kevään paras juttu! Farkut on Seppälästä. Ja tuo takki, voi juma. Ostin sen viime viikon sunnuntaina Cubukselta ja rakastan sitä yli kaiken.

Mulla ei ole muistaakseni koskaan ollut armeijanvihreetä vaatetta ja luulin ettei tulisi koskaan olemaankaan. Kirkkaat värit on se mun juttu. Armeijanvihreä ja harmaa olivat inhokkeja. No, harmaa on edelleen, mutta toi armeijanvihreä on kyllä iskeny ja lujaa. Tästä takista voisi tehdä vaikka ihan erillisen postauksen, mutta taidan änkeä pohdintani vain tähän samaan syssyyn.

 photo IMG_1625muokattu.png

Tiedättekö sen tunteen, kun joku vaate merkitsee paljon enemmän kuin vain sen, että se on asia joka luonnollisesti puetaan päälle? Minulle on käynyt viimeaikoina usein niin. Tämän takin kanssa niin kävi taas. Minulla oli tätä ennen kaksi kunnollista kevättakkia. Molemmat niistä olivat pari kolme kokoa liian isoja minulle. En kuitenkaan raaskinut ostaa itselleni uutta takkia, koska ajattelin köyhänä opiskelijana, että voin käyttää niitä vielä aivan hyvin vaikka ne näyttävätkin päällä lähinnä teltoilta.

Minun itsetuntoni on sidoksissa pukeutumiseen. Telttatakeissa tunsin itseni isoksi ja muodottomaksi, vaikka olen pieni. Onneksi löysin tämän takin. Täydellisen mallisen täydellisesti istuvan ihanan takin. Välillä on ihanaa panostaa itseensä. Välillä pitää panostaa itseensä. "Vaikka sanot että se vaate on ihana, se ei ole ihana jos se ei ole oikean kokoinen", sanoi eräs viisas ihminen minulle kerran.

Ihanaa stressitöntä loppuviikonloppua teille!

// Today I was at brunch in café Nanda with my friend Iitu. The food was sooooo good! Afterwards we took photos of my favourite places in Mikkeli with her camera. I will write blog posts where I tell about those places later.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

kapula-analysointia naisen tapaan

Hankin jokin aika sitten sitten uuden puhelimen edellisen vedeltyä viimeisiään. Valintani oli Huawei Ascend P7. Käytin puhelimen valintaan lukuisia tunteja ja kävin läpi tuhansia vaihtoehtoja.... Eli toisin sanoen poikakaverini hankki uuden puhelimen ja minä sain hänen vanhansa, joka ei tosin ole käytettynäkään kovin vanha (puoli vuotta? alle? eos). Olen puhelimeen niin tyytyväinen, ettei tyytyväinen riitä kuvaamaan olotilaani.

Aluksi myönnän olleeni hieman shokissa. Vannoutuneena Lumia-tyttönä Android tuntui hemmetin ärsyttävältä käyttöjärjestelmältä. Sovelluksia on liikaa ja Play-kauppa sekava. Aloitusnäyttö on outo. En edelleenkään allekirjoita sanomaa, jonka mukaan Windows-puhelimet ovat huonompia kuin Android-puhelimet, mutta vaihtelu virkistää meikäläistä. Ja eihän sitä voisi koskaan vertailla amatöörimäisen asiantuntevasti sekä Windows että Android -käyttöjärjestelmiä jos ei olisi kokeillut molempia!

 photo maxresdefault.jpg
Kuva täältä

Android-puhelinta hamuava ostaa yleensä Samsungin, vaikka hinta-laatusuhteeltaan parempiakin Androideja olisi tarjolla. Ehkä Samsung on se tuttu ja turvallinen? Tunnen itseni lisäksi yhden, jolla on Huawein puhelin, joten ehkä sekin vaikuttaa ihmisten ennakkoluuloihin outojen puhelinmallien kohdalla - ei ole välttämättä ketään joka suosittelisi.

Rakastan Huaweissani sen ulkonäköä. Se on kaunis puhelin. Se on todella ohut. Se ei ole mikään muovinen läpyskä. Se on vain yksinkertaisesti silmiä hivelevä. Se ei ole kuitenkaan liian iso puhelin, vaan se mahtuu hyvin taskuun. Lukitusnäytön tyyli on nätti ja sitä voi kivasti muuttaa mieleisekseen. Aloitusnäyttö on selkeä. Puhelimen kauneus ei ulotu pelkästään mallin ulkonäköön. Kamera on 13 megapikseliä ja etukamerakin ihan huikean hyvä! Kyllä nyt onnistuu Instagram-selfieidenkin ottaminen.

Windows-puhelinta käyttäneenä minua aluksi ärsytti Play-kauppa. Siellä on aivan liikaa kaikkea. Windows-kaupassa kaikki oli sentään hallittavissa. Nyt olen tajunnut, että on ehkä ihan hyvä ettei Play-kaupasta löydä mitään, niin ei tule ladattua turhuuksia.

 photo nokia_lumia_520_review_7.jpg
Kuva täältä

Yllä olevassa kuvassa on entinen urhoollisesti palvellut puhelimeni, Nokia Lumia 520. Seuraavaksi haluaisinkin kysyä sinulta rakas lukijani, tunnistatko itsesi seuraavista:

"Haluan halvan hyvän puhelimen mutta en Lumiaa."
"Olen kuullut Lumiasta niin paljon huonoa."

Oma ensimmäinen älypuhelimeni oli halpa Android, joka lähti hidastelemaan ja muutenkin takkuilemaan melko pian oston jälkeen. Oli turha edes kuvitella, että kyseistä laitetta olisi voinut käyttää vuotta pidempään. Sen jälkeen ostin ylläolevan reilun sadan euron Nokia Lumian ja voi pojat että oli hyvä puhelin. Tottakai loppua kohden akku alkoi vedellä viimeisiään ja hidastusta oli havaittavissa, mutta kyseinen puhelin kesti näytön halkeamisen jälkeenkin vielä 10 kuukautta, josta ainakin puolet täysin moitteettomasti vailla minkäänlaisia ongelmia. Huollossa minun ei tarvinnut käyttää puhelintani kertaakaan.

Molempia käyttöjärjestelmiä käyttäneenä voin nyt todeta, että Windows-puhelin on halpojen puhelinten sarjassa paras. Se on kaikista tehokkain ja pitkäkestoisin. Pidän myös Windows-puhelinten selkeydestä todella paljon ja voisin hyvin kuvitella palaavani moiseen kapistukseen vielä myöhemmässä elämässäni. Kalliiden puhelinten sarjassa en osaa verrata Windows-puhelinta ja Androidia. Kun Lumiasta löytyy kaikki tärkeimmät sovelluksetkin (Facebook, Twitter, Instagram, Spotify, Whatsapp), on se minun silmissäni aivan yhtä hyvä puhelin kuin nykyinen Huaweini.

Mitä huonoa sinä olet kuullut Lumiasta? Millä perusteella valitset puhelimesi?

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

naistenpäivän merkitys?

Eikö ketään muuta ärsytä naistenpäivä? Minua ärsyttää ja paljon. Saan luultavasti paljon kiviä niskaan mielipiteestäni, mutta miettikääpä jos olisin mies. Silloin joutaisin tämän mielipiteeni vuoksi varmaankin hirtettäväksi.
 photo 700191.jpg
Tässä linkkinä Jussi Pullisen kirjoittama Nyt-liitteen artikkeli Voi, kuinka naiset pitävätkin suklaasta (eivät), jonka pohjalta aloin tätä aihetta tarkemmin pohtimaan.

Minä en halua, että minua lahjotaan tai onnitellaan vain sen takia että olen nainen. En ole voinut valita sukupuoltani. Naiseus ei ole myöskään yksi luonteenpiirteeni kuten luovuus, iloisuus tai sosiaalisuus. Satuin syntymään naiseksi. Naiseudessa ei ole mitään sen kummempaa. Jos minua onnitellaan tai lahjotaan, sen voi tehdä jonkin muun syyn valossa.

Länsimaissa on yhtäläinen etuoikeus syntyä mieheksi kuin naiseksi. Jos nyt joku tulee kertomaan, että onhan miehilläkin oma miestenpäivänsä, niin kuinka moni teistä, jotka saatte mieheltänne naistenpäivänä suklaata tai kukkia, hemmottelette miestenpäivänä toista puoliskoanne? Jos ette, miksi? Miksi teistä miehet eivät tarvitse samanlaista hemmottelua kuin naiset?

Naistenpäivän tarkoituksena on alun perin ollut miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistäminen. Suomessa tämä sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu mielestäni erittäin hyvin, minkä vuoksi naistenpäivästä tulee vain sellainen fiilis, että sukupuolirooleja korostetaan kun naiset itse kuvittelevat olevansa sukupuolensa vuoksi jotenkin erityisasemassa miehiin nähden, eivät siis tasa-arvoisia. Kuten Pullinen toteaa: "Todellinen tasa-arvoteko olisi juhlia naisten-, miesten- äitien-, tai isänpäivien sijasta yleistä stereotyyppien poistamisen päivää."

Minusta on hienoa, että YK:n naisjärjestö ei tänä vuonna vietä naistenpäivää lainkaan ja pyytää lahjoittamaan rahat naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön. "Tähän on erittäin pätevä syykin: naisten oikeudet ovat niin suuressa osassa maailmaa yhä niin rempallaan, että juhlaan ei juuri ole syytä," toteaa Pullinen. Jos ja kun naistenpäivän viettämistä aiotaan tulevaisuudessakin jatkaa, olisi mielestäni järkevää suunnata katseet ainoastaan sen pohjimmaisen syyn eli sukupuolten välisen epätasa-arvon poistamiseen ja tämän myötä maihin, joissa tämä epätasa-arvo on oikeasti ongelma.

Miten te näette naistenpäivän?

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

oletko kiinnostunut teatterista?

Mikkeliläiset nuoret HOX! Teatteri Idean ylpeänä jäsenenä koen tarpeelliseksi mainostaa loistavaa ryhmäämme. Käykää myös tykkäämässä meistä Facebookissa! (klik)

 photo 10981861_357678104421316_9129303160917254802_n.jpg

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

sunnuntain tilannekatsaus

Kiirettä pukkaa! Tällä kertaa ihan todellista kiirettä, eikä mitään "no mä nyt tässä vaan vähän katoin tv-sarjoja liikaa ja unohdin blogini" -juttuja.

Aloitin vuodenvaihteessa eräät alaani liittyvät vapaaehtoishommat koulun ohella. Niissä onkin riittänyt työtä enemmän kuin olisin kuvitellut. Olen kuitenkin erittäin perso kaiken maailman työkokemuksille, ja itken onnesta aina kun saan lisätä CV:seeni jotain uutta. Lisäksi on aivan huippua tehdä työtä josta pitää. Satunnaiset "yhyy valitsinko väärän alan" -marisemiset vaihtuu herkästi hymyksi kun tajuaa, että kaiken sen stressin ja väsymyksen taustalla on työ, josta oikeasti pitää.

Olen käynyt salilla erittäin ahkerasti. Tai no, ainakin erittäin ahkerasti siihen nähden miten vähän minulla on todellisuudessa aikaa tehdä mitään ylimääräistä. Olen totaalisen innostunut salitreenaamisesta, ja toivon todella että minulla joskus tulevaisuudessa on vielä enemmän aikaa moiseen harrastukseen. Mikään ei ole yhtä mahtava tunne kuin se, että hiki virtaa ja lihakset ovat jumissa vielä pari päivää treenin jälkeenkin.

 photo altAvxJfKZW13sbrPAa8ONxQo190H2acR8-00AaIw_HrlOd.jpg

Salilla treenatessa olen kuitenkin huomannut, että alakroppani on selvästi paremmassa kunnossa kuin keskivartalo ja yläkroppa. Viipotan menemään crosstrainerilla ja juoksumatolla sellaista vauhtia ettei ennen olla nähty. True story, ei yhtään ylidramatisointia tai mitään muutakaan tällaisella kirjoittajasielulle ominaista. Hyvää kuntoani tarkastellessa saan osoittaa syyttävät sormeni kohti pyöräilyä. Kun yli 15 vuoden loistokkaan pyöräilyurani jälkeen tajusin, että pyörällä todellakin voi ajaa myös talvella, koko maailma avautui minulle. Tai sanotaanko, että koko Mikkeli avautui. Eipähän tarvi angstata sitä, että aika ei meinaa riittää kun pitää suhata paikasta x paikkaan y, paikasta y paikkaan z ja paikasta z takaisin paikkaan x koko ajan. Älkää silti katsoko minua pahasti, sillä tiedän että vielä vuosi sitten vannoin kaikkien kävelijöiden nimeen, että vaikka tulisi jääkausi, niin Iida se vaan kävelee kouluun!

Olenko puhunut teille pitkään aikaan teatteriharrastuksestani? Meidän teatteriporukalla Teatteri Idealla on uuden näytelmän harjoitukset meneillään ja ensi-illan tämä kyseinen taideteos saa keväällä. Mulla on näytelmässä pieni, mutta sitäkin haastavampi rooli. Olen kuitenkin hyvin onnellinen, että minulle langetettiin vain pieni rooli, koska aikani ei millään riittäisi jumalattomien vuorosanahirviöiden opettelemiseen. Teatteriharrastuksesta kerron ehdottomasti lisää joskus myöhemmin.

Vaihtoonlähtökin alkaa olla suhteellisen varmaa. Tammikuun lopussa loppui hakuaika, ja minä hain vaihto-oppilaaksi Puolaan, Belgiaan ja Norjaan. Kävin haastatteluissa, ja haastattelijat sanoivat, että olen ainoa joka haki ykkösvaihtoehtona Krakovaan, joten olisi ihme jos en sinne pääsisi. Vaihtoonlähdön ajankohtana olisi ensi vuoden alusta lähtien noin puoli vuotta. Pakko myöntää, että jännittää ja pelottaa jo nyt, mutta tiedän että katuisin koko loppuelämäni jos en nyt lähtisi vaihtoon. Ensi kuussa tulee lopulliset tulokset ja sitä siis tässä odotellaan into piukeena.

 photo WP_20141114_001.jpg

Vaihtoonlähdöstä johtuen elämääni lankesi yllätysnopeudella eräs takaraivossa jyskyttävä asia: oppari! Haastattelijat suosittelivat, että jos meinaan lähteä vasta ensi vuonna vaihtoon, minun olisi syytä tehdä oppari valmiiksi ennen lähtemistäni. Muuten en välttämättä valmistu kolmessa ja puolessa vuodessa, mikä olisi meille tradenomeille se suositus. Paniikinpoikanen alkoi kyteä päässäni, mutta toisaalta odotan myös opparin tekoa innolla, koska saan mahdollisesti tutkia jotain, mikä minua todella kiinnostaa. Eniten minua kiinnostaisi tutkia pieniä yrityksiä tai kuntaliitoksia talouden näkökulmasta, mutta katsotaan mitä keksin. Menen ensi kuussa tutkimusmenetelmät-kurssille, ja siellä toivottavasti pääni selkiytyy paremmin.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä, viikon päässä siintää näköpiirissä hiihtoloma. Odotan sitä aivan järjettömällä innolla! En ole käynyt porukoidenkaan luona sitten joululoman, joten ihanaa nähdä koko perhettä kunnolla!