torstai 23. lokakuuta 2014

oma hyvinvointi

Öh... mikä se on?

Näin syksyllä on ainakin itselläni tapana unohtaa oma hyvinvointi lähes täysin. Koulu stressaa ja pimeneviin iltoihin pitäisi tottua. Miten sitä on muka aikaa itselle, kun koulusta tullessa istahdat tehtävien ääreen, ja kun tehtävät ovat valmiita on ulkona pilkkopimeää? Tässä listattuna muutama allekirjoittaneen hyvinvointiin vaikuttava tekijä.

 photo Kuvaotettu23102014klo1241.jpg

1. Ihmisten näkeminen
Itselleni ehdottomasti tärkeintä oman hyvinvoinnin ylläpitämisessä on muiden ihmisten näkeminen. Viihdyn ehkä korkeintaan yhden päivän itsekseni, mutta heti sen jälkeen on saatava seuraa. Hyvä tapa nähdä ystäviä on tehdä koulujuttuja yhdessä kavereiden kanssa tai sitten ihan vaan lähteä koulujuttujen lomassa kaverin kanssa kävelylle. Välillä oikein masentuneena ajattelee, että parempi vain olla kuormittamatta muita mukatyhmillä omilla ongelmillaan ja tämän ajattelutavan kanssa jää yksin kotiin märehtimään. Vannon, se ei kannata! Vertaistukea löytyy yleensä yllättävän läheltä.

2. Liikkuminen
Tämä on itselle ollut aina se vaikein hyvinvoinnin ylläpitämiskeino syksyisin. Kesällä sitä jaksaa yllättävän hyvin käydä kävelemässä tai pyöräilemässä lämpimässä ulkoilmassa, mutta syksyn tullen kaikki liikuntaharrastukset jäävät. Porukoiden luona maalla asuessa en oikeastaan harrastanut mitään liikuntaa syksyisin. Sitten soimasin itseäni kun en saanut itseäni kylmään ulkoilmaan.

Mikkeliin muutto on lisännyt liikuntamäärääni huomattavasti. Lenkille voi lähteä vaikka kuinka myöhään illalla katulamppujen loisteeseen. Maalla asuessa kun piti ensin kävellä jonkun matkaa että pääsee edes katulamppujen alle. Lisäksi Mikkelissä on huomattavasti enemmän kavereita, minkä vuoksi tulee käytyä kavereiden kanssa lenkillä ja pyöräiltyä tai käveltyä heidän luokse kylään. Kaikista tärkeintä on hyötyliikunta! Kokemuksesta voin sanoa, että kunto kohoaa yllättävän nopeasti pelkällä hyötyliikunnalla. Eli perinteinen neuvo: Valitse auton sijasta polkupyörä tai omat jalat.

3. Kiireettömyys
Kiire on yksi stressaavimmista asioista syksyllä ja kiireettömyyttä on hankala pitää yllä. Itselleni kiireettömyys tarkoittaa ainakin sitä, että vapaapäivinä en sovi mitään tekemisiä heti aamuksi. Voin rauhassa heräillä, makoilla vaikka kaksi tuntia sängyssä herättyäni, sen jälkeen nousta tekemään aamupalaa, syödä se rauhassa katsellen samalla youtube-videoita, hyvää tv-sarjaa tai lueskellen päivän lehteä.

Toinen kiirettä helpottava tekijä on asioiden aikatauluttaminen. Teen usein tietokoneen työpöydälle tai perinteiselle post-it-lapulle listan asioista, jotka minulla on tekemättä ja kirjoitan ylös minkä asian teen minäkin päivänä missä järjestyksessä. Kun tekemättömiä tehtäviä miettii päässään, niitä usein suurentelee. Kun kaikki kirjoittaa lapulle, huomaa ettei niitä loppujen lopuksi olekaan niin paljon ja niistä selviää helposti.

 photo Kuvaotettu23102014klo12423.jpg

4. Komediasarjat ja -leffat
Leffa- ja tv-sarjafriikkinä katselen niitä laidasta laitaan. Syksyisin kuitenkin huomaan tarvitsevani komediaa! HIMYMin ja Cougar townin tuotantokaudet ovat ylikulutuksessa. Parasta on kiireettömänä aamuna aamupalaa syödessä katsoa muutama jakso tai illalla viimesenä ennen nukkumaanmenoa nauraa sisuskalunsa rikki. Vapaapäivinä voi myös pitää kunnon komediamaratooneja.

5. Laittautuminen
Syksyllä ainakin minä haluan nukkua aamuisin viimeiseen asti ja siksi laittautuminen jää yleensä vähemmälle. Olen kuitenkin huomannut, että koulussakin on paljon kivempi istua, kun on jaksanut aamulla edes hieman panostaa asuvalintaan, meikkiin ja hiuksiin. Peilin ohi kävellessäsi voi vaivihkaa hymyillä itselleen. Kun kaikki stressaa, on ihanaa edes näyttää omasta mielestään hyvältä. Se pistää hymyn huulille näin voit luoda hymylläsi iloa myös jonkun muun päivään.

6. Terveellisten herkkujen syönti
Kun ulkona on pimeää ja koulutehtävät painaa päälle, tekee suunnattomasti mieli syödä karkkia. Sortuuko joku muukin tähän? Alkusyksystä saatoin ostaa kolme kertaa viikossa jättimäisen pussin irtokarkkeja ja ahdisti joka kerta kävellä kaupasta ulos hervottoman karkkimäärän kanssa. Sitten tajusin siirtyä terveellisiin herkkuihin. Syö napostelunhimoon purkki raejuustoa tai pussi keitettyjä herneitä. Tai kokkaile vaikka näitä herkullisia soijapyöryköitä! You name it!

Onko sulla mielessä jotain oman hyvinvoinnin edistäjiä, jotka unohtu mun listalta?

perjantai 17. lokakuuta 2014

allekirjoittaneen syyskuulumiset

Mitä pidempi aika edellisestä blogipostauksesta ehtii vierähtää, sitä vaikeampi on aloittaa kirjoittamaan uutta. Vieläkään en ole jaksanut vaivata päätäni millään erikoisilla postausideoilla, mutta ehkä niitä vielä joku päivä tupsahtelee jostain mieleni syvistä syövereistä.

Noh, syksy on ainakin saapunut (ja ollut täällä jo pitkän tovin), ja se tarkoittaa aina kaikkea uutta ja jännää! Siksi onkin aika aloittaa hyvin hieno perinne nimeltä Iidan syyskuulumiset. En kyllä tiedä tuleeko siitä oikeasti mikään perinne, mutta ajatus kuulostaa sen verran hienolta, että kokeillaan moista.

 photo WindowsPhoneIida_20140916_002.jpg

1. Koulu alkoi syyskuun alussa. En ole vieläkään löytänyt opiskelumotivaatiota. Tehtäviä on liikaa, kurssit on vaikeita, en jaksa lukea tentteihin. Jospa syysloman jälkeen saisi kauan kadoksissa olleen kouluinnostuksen takasin.

2. Aloitin kuntoilun. Olen käynyt juoksemassa hyvin säännöllisen epäsäännöllisesti. Leukani on meinannut lenkkien jälkeen loksahtaa maahan, kun olen huomannut jaksavani juosta yhtäkkiä oudon monta kilometriä ja vielä hyvään aikaan. Parhaan vauhdin saa ehdottomasti silloin, kun mukana on kirittäjä, mutta kyllä sitä yksinkin juoksee ihan mielellään. En tosin tiedä onko kirittäjästä kivaa, kun haistatan hänelle loppumatkasta pitkät ja totean vihaavani häntä yli kaiken. Mitäs rääkkää musta viimeisetkin voimat pihalle.

3. Olen katsonut Cougar Townia paljon. Loistavin komediasarja ikinä! Tuo piristystä jokaiseen surkeaan päivään. En voi kun ylistää, suosittelen ihan jokaiselle!

 photo WindowsPhoneIida_20140904_010.jpg

4. Masistelin. Koulu ja elämä yleensä. Kaikki on muka vihdoin hyvin, mutta sitten ei olekaan. Ja kuka hemmetti minä oikeasti olen? Identiteettikriiseilystä vois kirjottaa vaikka kokonaisen postauksen. Se vaikutti todella negatiivisesti koulumotivaatioonkin. Onneksi nyt ollaan taas voiton puolella!

5. Syön liikaa raejuustoa. Iitu oli mun luona vajaat pari viikkoa elokuun loppupuolella ja syötti mulle Kesoa ja sille tielle jäin. Saatan vetästä yhen ison purkin päivässä, eikä se todellakaan ole hyvä, koska raejuustonsyöntimääräni ei ole opiskelijan lompakolle sopivaa :D Voisihan sitä tietysti pahempiakin herkkuja olla..

6. Join elämäni ensimmäisen ES:n. Ja vielä toisenkin. Melkoset pärinät oli kyllä jälkikäteen. Mutta on kyllä opiskelijaystävällinen juoma esim. bileisiin joissa ei halua nauttia alkomaholia. Itse pyrin tosin pitämään tölkin bileissä visusti piilossa ja kaataa sitä aina vaivihkaa lasiin, ettei kukaan huomaa mitä juomaa todellisuudessa nautin :D

7. Kävin Elämä Lapselle -konsertissa pikkusiskon kanssa. Oli ihan loistava ilta, yllätyin jopa hyvien artistien ja biisien määrästä! Seuraavana päivänä koulussa ei ollu ihan niin kivaa, olin kotona Mikkelissä n. klo 2 yöllä ja seuraavana aamuna kasilta kouluun.

 photo WindowsPhoneIida_20140901_005.jpg

8. Blogin laiminlyönti. Ihan ahdistaa. Olen itkenyt viikoittain kavereilleni, kuinka kirjoittaminen on elämäni suola, enkä silti saa kirjoitettua blogiin yhtään mitään. Viime viikolla lähetin eräälle kaverilleni random-kielileikittelysähköpostin ja kaverilta tuli vastaukseksi "Iida, olet loistava kirjoittaja, ihan mahtava sähköpostiviesti!" ja meitsi rupesi melkein itkemään. Kun on halua kirjoittaa muttei muka ole aikaa. Toinen kaveri tosin lupasi myydä kameransa mulle, joten voisinkin tämän kaupanteon myötä alkaa ahkerammaksi bloggaajaksi. Ihan ilmoitusluontoisena asiana mikkeliläisille kavereilleni, saatan nakittaa teitä kuvaajan hommiin tulevaisuudessa!

9. Vanhenin! Apua! Kolme päivää tässä on nyt vietetty 22-vuotiaana. Ikäkriisiä ei näy missään, varmaan eka kerta johonki seittemää vuotee. On oikeasti aika siistiä olla juuri tämän ikäinen.

Mitäs teidän syksyyn kuuluu? Onko samanlaisia juttuja kuin allekirjoittajaneella? Postausehdotuksia saa myös laittaa!

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

London part 2 - Madame Tussaud's

Taas palailen Lontoo-juttujen merkeissä. Jokainen on varmaan kuullut tästä kuuluisasta vahakabinetista. Tämä jäi minulta näkemättä edellisellä parin vuoden takaisella Lontoon reissulla, ja halusin korjata asian nyt. Ensin kauhistelimme kalliita lippuja, mutta sitten löysimme Nooran kanssa ennakkovarausmahdollisuuden, jossa siis liput sai tilattua jo Suomesta käsin puolet normaalia halvemmalla! Käytimme tilaisuuden hyväksemme ja heti toisena Lontoo-päivänä suuntasimme Madame Tussaud'siin.

Mutta sen pidemmittä puheitta, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa!

 photo IMG_2941.jpg

 photo IMG_2952.jpg

 photo IMG_2981.jpg photo IMG_2996.jpg

 photo IMG_3003.jpg

 photo IMG_3016.jpg

 photo IMG_3018.jpg

 photo IMG_3040.jpg

 photo IMG_3055.jpg

 photo IMG_3068.jpg photo IMG_3025.jpg

 photo IMG_3078.jpg

 photo IMG_3091.jpg

 photo IMG_3097.jpg

Pakko myöntää että tämä paikka ylitti odotukset aivan täysin! Meillä oli aivan hulvattoman hauskaa kuvaillessamme itseämme kaikkien näiden vahanukkejen kanssa. Suosittelen Madame Tussaud'sia todellakin jokaiselle Lontooseen (tai minne tahansa missä kyseinen vahakabinetti sijaitsee) matkaavalle!

lauantai 30. elokuuta 2014

kesäkurssihöpinää ja kielitaitopölinää

Viikko siitä on, kun päättyi kolmiviikkoinen kesäkurssi management of international business networks. Tuo loppukevään pelottava peikko tulevaisuudessa, joka jostain syystä lähestyi ja lähestyi ennätysmäistä vauhtia. Kun enhän minä nyt osaa englantia, enkä tule millään selviämään jonkun saksalaisen professorin opettamasta kurssista.

Selvisinkö? Selvisin.

Ensimmäinen viikko sujui hyvin. En joutunut harjoittamaan puhumista, koska opettaja luennoi koko ensimmäisen viikon. Ajattelin, että se on opettajan tyyli. Vaikka tiesin puhumisen olevan ainoa keino parantaa kielitaitoani, olin silti salaa tyytyväinen siitä, että koko kurssi olisi ehkä pelkkää luentoa.

No eihän se ollut. Toisella viikolla tuli ryhmätyöt. Vaikka omassa ryhmässäni oli vain yksi ulkomaalainen, puhuimme tietysti silti pääosin englantia. Tunneillakin 90% asioista meni täysin ohi. Tuntui, etten todellakaan selviä kurssista. Ryhmätöissä en saanut sanottua juurikaan mitään, yritin lukea aiheeseen sopivia artikkeleita, mutta englannin lukeminen ei ole minulle niin helppoa. Kaverini hakkasivat päätä seinään, kun valiin joka ilta samoista kurssiin liittyvistä asioista. En osaa, en selviä, koska en osaa englantia.

 photo 544329_584024591616618_1827769550_n.jpg

Sitten yksi kaverini sanoi järkevästi: "Iida, oletko ajatellut, että et osaa ehkä sen takia, että se kurssin aihe on niin vaikea? Se ei liity mitenkään kielitaitoosi." Tajusin, että niinhän se on. Se kurssi oli aivan tajuttoman vaikea. Siinä oli paljon aiheita, joita en ymmärtänyt edes suomeksi. Jotain kurssin vaikeudesta kertoi myös se, että opettaja antoi pitää tentissä lunttilappua.

Kurssin viimeisenä päivänä saimme tietää tulokset. Opettaja pyysi meidät yksitellen tietokoneensa luokse ja näytti arvosanamme. Mietin koko sen aamun mitä sanon opettajalle kun hän kertoo etten ole päässyt läpi. Kuinka kysyn, että missä uusin tämän kurssin. Kun nimeni sanottiin, menin hädissäni opettajan luokse. Arvosana väliltä 1-5 oli....... NELJÄ! Katsoin opettajaa silmät pyöreänä. Olin hetken täysin varma, että opettaja on erehtynyt henkilöstä. Meinasin jo alkaa latelemaan syitä miksi en päässyt läpi vain koska olin ajatellut niitä koko aamun. NELONEN! En voi ehkä ihan vieläkään uskoa tätä todeksi, mutta niin se vain meni. Kesän vaikeimmasta (kuulemma) kesäkurssista minulle pamahti nelonen.

Mitä tästä opimme? Ainoa ongelmani englannin kanssa on se, etten uskalla puhua sitä. Ei ole tullut rutiinia siihen puhumiseen. Tajusin myös, että välillä täytyy kärsiä aivan järjettömästä stressistä, jotta voi ylittää itsensä sellaisella tavalla, johon ei olisi ikinä uskonut pystyvänsä. Innostuin kuitenkin tämän kurssin myötä siitä, ettei minulla todellakaan pitäisi olla ongelmia vaihtoonlähdön kanssa.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

London part 1 - muutama hassu asukuva

Onhan tässä jo reilu kolme viikkoa ehtinyt vierähtää Lontoosta palaamisesta, joten eiköhän olisi aika ensimmäisen matkapostauksen. Joka tosin tulee sisältämään huimat kolme asukuvaa, koska minkään järkevämmän postauksen tekeminen tuntuu lähes mahdottomalta näinä stressaavina aikoina. Tosin se stressaaminen loppui perjantaina loppuneen kurssin myötä. Mutta siitä ehkä joskus myöhemmin lisää, nyt keskitytään Lontooseen!

 photo IMG_2813.jpg

Lähdettiin matkaan heinäkuun vikana maanantaina Tampereen lentokentältä. Matkustusvaatteina oli päällä nämä. Hame on ihanan ystäväni tekemä ja toppi Kappahlista. Takki on kirpparilta, mutta alun perin H&M:ää. Voi vitsi kuin tykkään tästä! Tuo hame on niin mun tyylinen (en voi vaan tarpeeksi kiittää ystävää jonka häkkivarastosta tämä aarre tarttui mukaani!) ja tuo takkijuttu on hirveen ihana, vaikka se onkin harmaa, enkä omista mitään muuta harmaata vaatekappaletta kuin tuon. Ei ole mun väri lainkaan, mutta näköjään malli vaikuttaa aika paljon vaatemieltymyksiin.

 photo IMG_2814.jpg

Meijän hotelli sijaitsi ihan Earl's Courtin undergroundin lähellä, ihanalla syrjäkadulla. Hotellihuone oli pieni ja erittäin alkeellinen, mutta me haluttiin pärjätä mahdollisimman pienellä budjetilla, joten säästettiin varaamalla alkeellinen hotellihuone. Suosittelen Earl's courtin aluetta lämpimästi kaikille Lontoon matkaajille! Se sijaitsee underground-karttaa katsottaessa zone 1 ja zone 2 taitekohdassa, eli maanalaisella liikkuminen on helppoa ja halpaa. Se ei kuitenkaan sijaitse ihan keskustan läheisyydessä, minkä vuoksi hotellitkaan eivät ole niin kalliita. Earl's courtin metroaseman läheisyydestä löytyy McDonalds, Subway, lukuisia ruokakauppoja, ravintoloita ja ihania kahviloita.

Säästettiin myös lennoissa, kun lähdettiin Tampereen lentokentältä, vaikka Helsinkiin on meiltä kotikotoa paljon paljon lyhyempi matka. Matkustimme Ryanairilla, joka oli perus halpalentoyhtiö vähäisine jalkatiloineen (lähinnä lähes 180 senttisen kaverin ongelma) ja ylihintaisine tarjoiluvaihtoehtoineen. Mielestäni palvelu oli kuitenkin paljon parempaa, kuin Norwegianilla, jolla olen pari kertaa lentänyt.

 photo IMG_2824.jpg

Tässä vielä kuva tokalta päivältä, kun käytiin Sherlock-museossa, Madame Tussaud'sissa ja kuvassa näkyvässä Piccadilly Circuksessa. Kahdesta ensimmäisestä lisää myöhemmissä postauksissa.

Ehdittekö te tekemään mitään kesälomareissuja ulkomaille? Entä ootteko koskaan käyneet Lontoossa?

// I was in London a couple weeks ago with my friend. The trip was great! These are two outfits from the trip. Have you ever been in London?

keskiviikko 6. elokuuta 2014

muutama ajatus road trippeilystä

Minä olen sellainen ihminen, joka rakastaa road trippeilyä. Haluaisin ajaa läpi kaikki maailman tiet, pysähtyä kaikissa maailman kaupungeissa, kunnissa ja pikkukylissä. Harmi ettei se ole mahdollista.

Olen varma, että tämä roadtrip-innostus on lähtöisin isältäni. Kun olin pieni, saatoimme lähteä muuten vain kiertelemään autolla kotipaikkakuntani pikkukyliä. Välillä menimme pidempää reittiä määränpäähän vain siksi, että näkisimme meille tuntemattomia teitä. Siksi tykkään istua bussissa, tykkään istua autossa. Automatkalla voin pistää vain musiikit soimaan ja katsella ikkunasta ulos. Maisemia, ja kylttejä. "Ahaa, tuosta risteyksestä pääsee tuollaiseen paikkaan, en ole ikinä kuullutkaan siitä, voisinkin katsoa löytyykö Googlesta mitään tietoa kyseisestä paikasta." On jännää miettiä, mikä tie vie mihinkin paikkaan. Millainen on kaupunki, jossa en ole koskaan käynyt. Ei siinä ole samanlaista viehätystä, jos katsoo pelkkiä kuvia esimerkiksi Googlesta. Ne pitää nähdä omin silmin, ne pitää kokea.

 photo DSC_3041.jpg

Sunnuntaina iskä ja pikkusiskoni toivat minut Mikkeliin. Kysyin jossain vaiheessa matkaa: "Iskä, ollaanko me koskaan käyty Mäntyharjulla?" Iskä vastasi siihen vain "pitäisikö mennä käymään?" Ja niin me poikkesimme reitiltä ja ajoimme Mäntyharjulle. Kävimme kaupassa ostamassa jätskit. Mietimme iskän kanssa kuinka paljon asukkaita on Mäntyharjulla, ja onneksi Wikipedia antoi tähän vastauksen. "Tällainen on siis Mäntyharju", mietin.

 photo DSC_0428.jpg

En osaa sanoa mikä siinä on. Tiedän, että ihmiselle, joka ei pidä tällaisesta yhtään, on mahdotonta selittää mikä roadtrippeilyssä ja erilaisten teiden ja kuntakeskusten näkemisessä on hienoa. Siinä vain on sitä jotain seikkailun tuntua, joka tekee minut hyvin onnelliseksi.

// I'm a kind of person who loves road trips. It's my dream to visit everywhere in the world. It's a shame that it's not possible.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

hurja kesäpostaus

Mitä onkaan tapahtunut? Oivoi, jotain todella hienoa! Nimittäin nämä asukuvat, jotka ovat aivan tajuttoman järjettömän kivoja. Ei kännykkälaatua, ei paskalaatua, ei parvekkeella otettuja. Käytiin Nooran kanssa huuuurjan pitkällä road tripillä kotipaikkakunnallamme viikko sitten ja napsittiin asukuvia. Hurja road trip päättyi Nooran kotipihaan, jossa tapasin uuden ystäväni etanan!

 photo IMG_3627.jpg

Kun kerta Noorasta oli puhe, niin voisin myös ilokseni ilmoittaa, että tämän ajastetun postauksen julkaisun tapahtuessa olen onnellisesti Lontoossa kyseisen ystäväni kanssa. Lähdettiin matkaan eilen Tampereen lentokentältä ja paluumatkalle on tarkoitus suunnata perjantaina, ellei ystäväni alias ultimaattisin Lontoo-fani ikinä saa päähänsä jäädä kaupunkiin asumaan. Odotan innolla, että saan tehtyä matkapostauksen tänne. Lontoo on niin ihana!

 photo IMG_3620.jpg

Koska päivän sana on hurja, voisin myös mainita olevani tällä hetkellä hurjan onnellinen! Mulla oli perjantaina viimeinen työpäivä, mikä on toki vähän sniif, koska tykkäsin työstäni paljon. Halu päästä takaisin Mikkeliin on kuitenkin järjettömän suuri, ja siksi olenkin hyvin onnellinen kesäloman päättymisestä. On jännää ajatella, kuinka asuin lukion jälkeen vuoden Helsingissä, mutta en tuntenut kyseistä kaupunkia koskaan kodikseni ja lähdinkin joka ikinen perjantai tuon vuoden aikana viikonlopuksi vanhemmilleni. Mikkeli taas alkoi tuntua lähes heti kodilta. Sinne oli kiva jäädä viikonlopuiksi, siellä verkostoitui paljon nopeammin. Musta tuntuu että oon ylistäny Mikkelin maasta taivaisiin jo about 50%:ssa mun blogiteksteistä mutta voi voi, kun niin se vain on, mun rakkauskaupunki!

 photo IMG_3633.jpg

Mä oon kyllä ihan törkeen peloissani ens viikon maanantaina alkavasta management of international business networks -kesäkurssista. Oon melkein repiny epäiitskumaisesti pelihousuni huonojen englannintaitojeni takia ja jääräpäisesti väittänyt kannustaville ystävilleni, etteivät he ymmärrä kuinka paska oikeasti olen. Onneksi olen nyt Lontoossa kielikylvyssä, jospa tämä nyt vähän helpottaisi panikointia. Pahinta on ehkä se, etten voi lopettaa kyseistä kurssia kesken, koska elokuun opintotukeni riippuu vain ja ainoastaan siitä. Toisaalta jos lopettaisin kurssin kesken, se tarkoittaisi etten luultavasti voisi lähteä myöskään vaihtoon. On siis vain selvittävä. Ja etsittävä Lontoosta joku jonka kanssa keskustella yön pimeinä tunteina liiketaloudesta. Ammattisanavaraston on laajennuttava!

 photo IMG_3646.jpg

Olin eilen käymässä ihanalla Terhillä Lahdessa! Siellä oli kunnon partyt, käytiin isommalla porukalla piknikillä metsän siimeksessä ja Tikibarissa juomassa (tai omassa tapauksessani ihastelemassa) ihania drinkkejä. Enpä edes muista milloin viimeksi olisin käynyt Lahden yöelämässä, siitä on varmaan jo lähemmäs pari vuotta. Piknikilläkin oli vallan ihanaa, voi kun sellaisia voisi harrastaa useamminkin!

 photo IMG_3647.jpg

On kyllä ollu niin kuuma viime aikoina siellä Suomessa että huhhuh! Meikäläinen on innostunu auringonotostakin ihan ennennäkemättömällä tavalla. Edellisvuosien angstiteini-iida vastusti auringonottoa periaatteesta ja äitin "olet joka vuosi tuollainen kalkkilaivan kapteeni" -tokaisuista huolimatta. Nyt meikäläinen on oikeesti jopa silleen terveesti ruskettunut! On ihanaa köllötellä auringossa kuulokkeet korvilla hyvän musiikin pauhatessa. Pitää nauttia maaseudun rauhasta ja omasta isosta pihasta vielä ku voi.

 photo IMG_3648.jpg

Voisin toki mainita sanasen näistä kuvissa näkyvistä vaatteistakin. Lappuhame on kirpparilta pari kesää sitten ostettu, alun perin kaiketi H&M:n tuotoksia. Perusmustat sukkikset on Indiskalta (on muuten hyvät, en oo ikinä omistanu yhtä mukavia sukkahousuja!!!!!), ballerinat Spiritstoresta ja oranssi teepari äitiltä, iskältä ja siskolta tuliainen Ahvenanmaalta. Tykkäsin tästä asusta niiin paljon, mitä ite ootte mieltä?

 photo IMG_3651.jpg

Hahah musta tuntuu että oon varmaan jokaisessa postauksessa tän kesän aikana hokenut, kuinka NYT ehdin taas panostaa blogiini paremmin, mutta silti postaukset on viimeaikoina tullut noin viikon välein. Lopetan siis lupauksien tekemisen. Tykkään kuitenkin blogistani tosi paljon ja on ihanaa huomata että tämä on koko ajan kehittymässä enemmän ja enemmän itseni näköiseen suuntaan. Edelleenkin pelottaa mitä tapahtuu syksyllä, koska en omista kameraa. Pitänee etsiä kamerallinen ystävä, joka saa toimia hovivalokuvaajanani blogia varten. Haluaisin kuitenkin kysyä nyt myös teiltä arvoisat lukijat, mitä mieltä olette, onko blogissani tapahtunut kehittyminen ollut havaittavissa teidän silmillänne? Jos kyllä, niin onko kehittyminen ollut negatiivista vai positiivista?

 photo IMG_3654.jpg

Lopuksi voisin vielä muistuttaa, että käykäähän lukemassa edellinen kesähaasteeseen liittyvä postaus, eli novelli nappikauppiaasta. Tiedän, se on pitkä teksti, mutta en voi sanoin kuvailla kuinka siistiä sitä oli kirjoittaa. Sisäinen kirjailijani heräsi taas henkiin. En ole aikoihin nauttinut kirjoittamisesta noin paljon. Pistäkää kommenttia tulemaan, kritiikkiäkin saa laittaa!

// Hello everybody! Finally got some good pictures on my blog. These are taken by my friend Noora. Speaking of Noora, we two are in London now! The travel report is coming when I get back to Finland.

I could also mention that I love this outfit very much. What do you think about it?