sunnuntai 7. syyskuuta 2014

London part 2 - Madame Tussaud's

Taas palailen Lontoo-juttujen merkeissä. Jokainen on varmaan kuullut tästä kuuluisasta vahakabinetista. Tämä jäi minulta näkemättä edellisellä parin vuoden takaisella Lontoon reissulla, ja halusin korjata asian nyt. Ensin kauhistelimme kalliita lippuja, mutta sitten löysimme Nooran kanssa ennakkovarausmahdollisuuden, jossa siis liput sai tilattua jo Suomesta käsin puolet normaalia halvemmalla! Käytimme tilaisuuden hyväksemme ja heti toisena Lontoo-päivänä suuntasimme Madame Tussaud'siin.

Mutta sen pidemmittä puheitta, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa!

 photo IMG_2941.jpg

 photo IMG_2952.jpg

 photo IMG_2981.jpg photo IMG_2996.jpg

 photo IMG_3003.jpg

 photo IMG_3016.jpg

 photo IMG_3018.jpg

 photo IMG_3040.jpg

 photo IMG_3055.jpg

 photo IMG_3068.jpg photo IMG_3025.jpg

 photo IMG_3078.jpg

 photo IMG_3091.jpg

 photo IMG_3097.jpg

Pakko myöntää että tämä paikka ylitti odotukset aivan täysin! Meillä oli aivan hulvattoman hauskaa kuvaillessamme itseämme kaikkien näiden vahanukkejen kanssa. Suosittelen Madame Tussaud'sia todellakin jokaiselle Lontooseen (tai minne tahansa missä kyseinen vahakabinetti sijaitsee) matkaavalle!

lauantai 30. elokuuta 2014

kesäkurssihöpinää ja kielitaitopölinää

Viikko siitä on, kun päättyi kolmiviikkoinen kesäkurssi management of international business networks. Tuo loppukevään pelottava peikko tulevaisuudessa, joka jostain syystä lähestyi ja lähestyi ennätysmäistä vauhtia. Kun enhän minä nyt osaa englantia, enkä tule millään selviämään jonkun saksalaisen professorin opettamasta kurssista.

Selvisinkö? Selvisin.

Ensimmäinen viikko sujui hyvin. En joutunut harjoittamaan puhumista, koska opettaja luennoi koko ensimmäisen viikon. Ajattelin, että se on opettajan tyyli. Vaikka tiesin puhumisen olevan ainoa keino parantaa kielitaitoani, olin silti salaa tyytyväinen siitä, että koko kurssi olisi ehkä pelkkää luentoa.

No eihän se ollut. Toisella viikolla tuli ryhmätyöt. Vaikka omassa ryhmässäni oli vain yksi ulkomaalainen, puhuimme tietysti silti pääosin englantia. Tunneillakin 90% asioista meni täysin ohi. Tuntui, etten todellakaan selviä kurssista. Ryhmätöissä en saanut sanottua juurikaan mitään, yritin lukea aiheeseen sopivia artikkeleita, mutta englannin lukeminen ei ole minulle niin helppoa. Kaverini hakkasivat päätä seinään, kun valiin joka ilta samoista kurssiin liittyvistä asioista. En osaa, en selviä, koska en osaa englantia.

 photo 544329_584024591616618_1827769550_n.jpg

Sitten yksi kaverini sanoi järkevästi: "Iida, oletko ajatellut, että et osaa ehkä sen takia, että se kurssin aihe on niin vaikea? Se ei liity mitenkään kielitaitoosi." Tajusin, että niinhän se on. Se kurssi oli aivan tajuttoman vaikea. Siinä oli paljon aiheita, joita en ymmärtänyt edes suomeksi. Jotain kurssin vaikeudesta kertoi myös se, että opettaja antoi pitää tentissä lunttilappua.

Kurssin viimeisenä päivänä saimme tietää tulokset. Opettaja pyysi meidät yksitellen tietokoneensa luokse ja näytti arvosanamme. Mietin koko sen aamun mitä sanon opettajalle kun hän kertoo etten ole päässyt läpi. Kuinka kysyn, että missä uusin tämän kurssin. Kun nimeni sanottiin, menin hädissäni opettajan luokse. Arvosana väliltä 1-5 oli....... NELJÄ! Katsoin opettajaa silmät pyöreänä. Olin hetken täysin varma, että opettaja on erehtynyt henkilöstä. Meinasin jo alkaa latelemaan syitä miksi en päässyt läpi vain koska olin ajatellut niitä koko aamun. NELONEN! En voi ehkä ihan vieläkään uskoa tätä todeksi, mutta niin se vain meni. Kesän vaikeimmasta (kuulemma) kesäkurssista minulle pamahti nelonen.

Mitä tästä opimme? Ainoa ongelmani englannin kanssa on se, etten uskalla puhua sitä. Ei ole tullut rutiinia siihen puhumiseen. Tajusin myös, että välillä täytyy kärsiä aivan järjettömästä stressistä, jotta voi ylittää itsensä sellaisella tavalla, johon ei olisi ikinä uskonut pystyvänsä. Innostuin kuitenkin tämän kurssin myötä siitä, ettei minulla todellakaan pitäisi olla ongelmia vaihtoonlähdön kanssa.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

London part 1 - muutama hassu asukuva

Onhan tässä jo reilu kolme viikkoa ehtinyt vierähtää Lontoosta palaamisesta, joten eiköhän olisi aika ensimmäisen matkapostauksen. Joka tosin tulee sisältämään huimat kolme asukuvaa, koska minkään järkevämmän postauksen tekeminen tuntuu lähes mahdottomalta näinä stressaavina aikoina. Tosin se stressaaminen loppui perjantaina loppuneen kurssin myötä. Mutta siitä ehkä joskus myöhemmin lisää, nyt keskitytään Lontooseen!

 photo IMG_2813.jpg

Lähdettiin matkaan heinäkuun vikana maanantaina Tampereen lentokentältä. Matkustusvaatteina oli päällä nämä. Hame on ihanan ystäväni tekemä ja toppi Kappahlista. Takki on kirpparilta, mutta alun perin H&M:ää. Voi vitsi kuin tykkään tästä! Tuo hame on niin mun tyylinen (en voi vaan tarpeeksi kiittää ystävää jonka häkkivarastosta tämä aarre tarttui mukaani!) ja tuo takkijuttu on hirveen ihana, vaikka se onkin harmaa, enkä omista mitään muuta harmaata vaatekappaletta kuin tuon. Ei ole mun väri lainkaan, mutta näköjään malli vaikuttaa aika paljon vaatemieltymyksiin.

 photo IMG_2814.jpg

Meijän hotelli sijaitsi ihan Earl's Courtin undergroundin lähellä, ihanalla syrjäkadulla. Hotellihuone oli pieni ja erittäin alkeellinen, mutta me haluttiin pärjätä mahdollisimman pienellä budjetilla, joten säästettiin varaamalla alkeellinen hotellihuone. Suosittelen Earl's courtin aluetta lämpimästi kaikille Lontoon matkaajille! Se sijaitsee underground-karttaa katsottaessa zone 1 ja zone 2 taitekohdassa, eli maanalaisella liikkuminen on helppoa ja halpaa. Se ei kuitenkaan sijaitse ihan keskustan läheisyydessä, minkä vuoksi hotellitkaan eivät ole niin kalliita. Earl's courtin metroaseman läheisyydestä löytyy McDonalds, Subway, lukuisia ruokakauppoja, ravintoloita ja ihania kahviloita.

Säästettiin myös lennoissa, kun lähdettiin Tampereen lentokentältä, vaikka Helsinkiin on meiltä kotikotoa paljon paljon lyhyempi matka. Matkustimme Ryanairilla, joka oli perus halpalentoyhtiö vähäisine jalkatiloineen (lähinnä lähes 180 senttisen kaverin ongelma) ja ylihintaisine tarjoiluvaihtoehtoineen. Mielestäni palvelu oli kuitenkin paljon parempaa, kuin Norwegianilla, jolla olen pari kertaa lentänyt.

 photo IMG_2824.jpg

Tässä vielä kuva tokalta päivältä, kun käytiin Sherlock-museossa, Madame Tussaud'sissa ja kuvassa näkyvässä Piccadilly Circuksessa. Kahdesta ensimmäisestä lisää myöhemmissä postauksissa.

Ehdittekö te tekemään mitään kesälomareissuja ulkomaille? Entä ootteko koskaan käyneet Lontoossa?

// I was in London a couple weeks ago with my friend. The trip was great! These are two outfits from the trip. Have you ever been in London?

keskiviikko 6. elokuuta 2014

muutama ajatus road trippeilystä

Minä olen sellainen ihminen, joka rakastaa road trippeilyä. Haluaisin ajaa läpi kaikki maailman tiet, pysähtyä kaikissa maailman kaupungeissa, kunnissa ja pikkukylissä. Harmi ettei se ole mahdollista.

Olen varma, että tämä roadtrip-innostus on lähtöisin isältäni. Kun olin pieni, saatoimme lähteä muuten vain kiertelemään autolla kotipaikkakuntani pikkukyliä. Välillä menimme pidempää reittiä määränpäähän vain siksi, että näkisimme meille tuntemattomia teitä. Siksi tykkään istua bussissa, tykkään istua autossa. Automatkalla voin pistää vain musiikit soimaan ja katsella ikkunasta ulos. Maisemia, ja kylttejä. "Ahaa, tuosta risteyksestä pääsee tuollaiseen paikkaan, en ole ikinä kuullutkaan siitä, voisinkin katsoa löytyykö Googlesta mitään tietoa kyseisestä paikasta." On jännää miettiä, mikä tie vie mihinkin paikkaan. Millainen on kaupunki, jossa en ole koskaan käynyt. Ei siinä ole samanlaista viehätystä, jos katsoo pelkkiä kuvia esimerkiksi Googlesta. Ne pitää nähdä omin silmin, ne pitää kokea.

 photo DSC_3041.jpg

Sunnuntaina iskä ja pikkusiskoni toivat minut Mikkeliin. Kysyin jossain vaiheessa matkaa: "Iskä, ollaanko me koskaan käyty Mäntyharjulla?" Iskä vastasi siihen vain "pitäisikö mennä käymään?" Ja niin me poikkesimme reitiltä ja ajoimme Mäntyharjulle. Kävimme kaupassa ostamassa jätskit. Mietimme iskän kanssa kuinka paljon asukkaita on Mäntyharjulla, ja onneksi Wikipedia antoi tähän vastauksen. "Tällainen on siis Mäntyharju", mietin.

 photo DSC_0428.jpg

En osaa sanoa mikä siinä on. Tiedän, että ihmiselle, joka ei pidä tällaisesta yhtään, on mahdotonta selittää mikä roadtrippeilyssä ja erilaisten teiden ja kuntakeskusten näkemisessä on hienoa. Siinä vain on sitä jotain seikkailun tuntua, joka tekee minut hyvin onnelliseksi.

// I'm a kind of person who loves road trips. It's my dream to visit everywhere in the world. It's a shame that it's not possible.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

hurja kesäpostaus

Mitä onkaan tapahtunut? Oivoi, jotain todella hienoa! Nimittäin nämä asukuvat, jotka ovat aivan tajuttoman järjettömän kivoja. Ei kännykkälaatua, ei paskalaatua, ei parvekkeella otettuja. Käytiin Nooran kanssa huuuurjan pitkällä road tripillä kotipaikkakunnallamme viikko sitten ja napsittiin asukuvia. Hurja road trip päättyi Nooran kotipihaan, jossa tapasin uuden ystäväni etanan!

 photo IMG_3627.jpg

Kun kerta Noorasta oli puhe, niin voisin myös ilokseni ilmoittaa, että tämän ajastetun postauksen julkaisun tapahtuessa olen onnellisesti Lontoossa kyseisen ystäväni kanssa. Lähdettiin matkaan eilen Tampereen lentokentältä ja paluumatkalle on tarkoitus suunnata perjantaina, ellei ystäväni alias ultimaattisin Lontoo-fani ikinä saa päähänsä jäädä kaupunkiin asumaan. Odotan innolla, että saan tehtyä matkapostauksen tänne. Lontoo on niin ihana!

 photo IMG_3620.jpg

Koska päivän sana on hurja, voisin myös mainita olevani tällä hetkellä hurjan onnellinen! Mulla oli perjantaina viimeinen työpäivä, mikä on toki vähän sniif, koska tykkäsin työstäni paljon. Halu päästä takaisin Mikkeliin on kuitenkin järjettömän suuri, ja siksi olenkin hyvin onnellinen kesäloman päättymisestä. On jännää ajatella, kuinka asuin lukion jälkeen vuoden Helsingissä, mutta en tuntenut kyseistä kaupunkia koskaan kodikseni ja lähdinkin joka ikinen perjantai tuon vuoden aikana viikonlopuksi vanhemmilleni. Mikkeli taas alkoi tuntua lähes heti kodilta. Sinne oli kiva jäädä viikonlopuiksi, siellä verkostoitui paljon nopeammin. Musta tuntuu että oon ylistäny Mikkelin maasta taivaisiin jo about 50%:ssa mun blogiteksteistä mutta voi voi, kun niin se vain on, mun rakkauskaupunki!

 photo IMG_3633.jpg

Mä oon kyllä ihan törkeen peloissani ens viikon maanantaina alkavasta management of international business networks -kesäkurssista. Oon melkein repiny epäiitskumaisesti pelihousuni huonojen englannintaitojeni takia ja jääräpäisesti väittänyt kannustaville ystävilleni, etteivät he ymmärrä kuinka paska oikeasti olen. Onneksi olen nyt Lontoossa kielikylvyssä, jospa tämä nyt vähän helpottaisi panikointia. Pahinta on ehkä se, etten voi lopettaa kyseistä kurssia kesken, koska elokuun opintotukeni riippuu vain ja ainoastaan siitä. Toisaalta jos lopettaisin kurssin kesken, se tarkoittaisi etten luultavasti voisi lähteä myöskään vaihtoon. On siis vain selvittävä. Ja etsittävä Lontoosta joku jonka kanssa keskustella yön pimeinä tunteina liiketaloudesta. Ammattisanavaraston on laajennuttava!

 photo IMG_3646.jpg

Olin eilen käymässä ihanalla Terhillä Lahdessa! Siellä oli kunnon partyt, käytiin isommalla porukalla piknikillä metsän siimeksessä ja Tikibarissa juomassa (tai omassa tapauksessani ihastelemassa) ihania drinkkejä. Enpä edes muista milloin viimeksi olisin käynyt Lahden yöelämässä, siitä on varmaan jo lähemmäs pari vuotta. Piknikilläkin oli vallan ihanaa, voi kun sellaisia voisi harrastaa useamminkin!

 photo IMG_3647.jpg

On kyllä ollu niin kuuma viime aikoina siellä Suomessa että huhhuh! Meikäläinen on innostunu auringonotostakin ihan ennennäkemättömällä tavalla. Edellisvuosien angstiteini-iida vastusti auringonottoa periaatteesta ja äitin "olet joka vuosi tuollainen kalkkilaivan kapteeni" -tokaisuista huolimatta. Nyt meikäläinen on oikeesti jopa silleen terveesti ruskettunut! On ihanaa köllötellä auringossa kuulokkeet korvilla hyvän musiikin pauhatessa. Pitää nauttia maaseudun rauhasta ja omasta isosta pihasta vielä ku voi.

 photo IMG_3648.jpg

Voisin toki mainita sanasen näistä kuvissa näkyvistä vaatteistakin. Lappuhame on kirpparilta pari kesää sitten ostettu, alun perin kaiketi H&M:n tuotoksia. Perusmustat sukkikset on Indiskalta (on muuten hyvät, en oo ikinä omistanu yhtä mukavia sukkahousuja!!!!!), ballerinat Spiritstoresta ja oranssi teepari äitiltä, iskältä ja siskolta tuliainen Ahvenanmaalta. Tykkäsin tästä asusta niiin paljon, mitä ite ootte mieltä?

 photo IMG_3651.jpg

Hahah musta tuntuu että oon varmaan jokaisessa postauksessa tän kesän aikana hokenut, kuinka NYT ehdin taas panostaa blogiini paremmin, mutta silti postaukset on viimeaikoina tullut noin viikon välein. Lopetan siis lupauksien tekemisen. Tykkään kuitenkin blogistani tosi paljon ja on ihanaa huomata että tämä on koko ajan kehittymässä enemmän ja enemmän itseni näköiseen suuntaan. Edelleenkin pelottaa mitä tapahtuu syksyllä, koska en omista kameraa. Pitänee etsiä kamerallinen ystävä, joka saa toimia hovivalokuvaajanani blogia varten. Haluaisin kuitenkin kysyä nyt myös teiltä arvoisat lukijat, mitä mieltä olette, onko blogissani tapahtunut kehittyminen ollut havaittavissa teidän silmillänne? Jos kyllä, niin onko kehittyminen ollut negatiivista vai positiivista?

 photo IMG_3654.jpg

Lopuksi voisin vielä muistuttaa, että käykäähän lukemassa edellinen kesähaasteeseen liittyvä postaus, eli novelli nappikauppiaasta. Tiedän, se on pitkä teksti, mutta en voi sanoin kuvailla kuinka siistiä sitä oli kirjoittaa. Sisäinen kirjailijani heräsi taas henkiin. En ole aikoihin nauttinut kirjoittamisesta noin paljon. Pistäkää kommenttia tulemaan, kritiikkiäkin saa laittaa!

// Hello everybody! Finally got some good pictures on my blog. These are taken by my friend Noora. Speaking of Noora, we two are in London now! The travel report is coming when I get back to Finland.

I could also mention that I love this outfit very much. What do you think about it?

lauantai 26. heinäkuuta 2014

kesähaaste 2014: nappikauppias

Arvoisat lukijat, ovenkahvatarinan saamasta positiivisesta palautteesta inspiroituneena päätin jatkaa kesähaastetta tällä kertaa haasteella "Kirjoita nappikauppiaasta." Olkaatte hyvät!

Emil oli elänyt koko neljännesvuosisadan kestäneen elämänsä pienessä syrjäisessä kylässä sijaitsevan nappikaupan yläkerrassa. Nappikauppa on ollut Emilin suvun omistuksessa jo monen sukupolven ajan. Emilin suku tunnettiinkin lähiseudulla nappisukuna.

Emilin isän kuoltua äkillisesti pari vuotta sitten, oli kaupalle saatava äkkiä jatkaja.
- Koko kauppa kuolee pystyyn, ei kukaan enää nykyaikana tarvitse nappeja, tokaisivat Emilin isosiskot nauraen ja muuttivat Helsinkiin.

Isä oli ollut Emilille rakkain ihminen maan päällä, joten hän päätti isän muistoa kunnioittaen ryhtyä jatkajaksi. 23-vuotiaalle pojalle se oli suuri uhraus. Hän keskeytti restonomiopinnot 400 kilometrin päässä sijaitsevassa opiskelukaupungissaan ja muutti takaisin maalle, siihen kuolevaan kylään, jossa hänellä ei ollut mitään.

Nappikauppa oli ollut isälle rakkaampaakin rakkaampi. Hän vietti sen parissa aamut, päivät, illat ja yöt. Kaikki olivat pistäneet merkille, ettei kauppa käynyt enää entiseen malliin. Silti isä jatkoi. Ei halunnut kehittää yritystä, halusi pitäytyä perinteissä.
- Perinteet ne ihmisen pystyssä pitää, oli isän kuuluisin lausahdus. Harmi vain, että isän tapauksessa se oli juuri päin vastoin.

- Perinteet ne ihmisen tappaa, päätti Emil heti alkuun.
Jos nappikauppa halutaan pitää, on tehtävä isoja muutoksia. Emil mietti ja mietti. Kirjoitti ideoita ylös ja heitti jokaisen roskiin. Esteet olivat korkeampia, kuin halu ottaa riskejä. Rahaa ei ollut, eikä sitä tullut.

Emil oli valmis heittämään hanskat tiskiin. Hän ei tuntenut nappeja tarpeeksi hyvin, eikä hän ollut kiinnostunut tutkimaan niitä tarkemmin. Mieli alkoi haikailla jatkamaan restonomiopintoja. Emil rakasti ruuanlaittoa, hänen suurin unelmansa oli suorittaa hotelli- ja ravintola-alan ammattikorkeakoulututkinto. On sääli, ettei isällä ollut samaa unelmaa. Kun rakastaa toista niin paljon, kuin Emil rakasti isäänsä, haluaa vain ja ainoastaan tehdä rakkaimman ihmisen unelmasta totta.

Meni muutama vuosi ja Emil sinnitteli edelleen. Hänen terveytensä oli alkanut reistailemaan ja hän oli väsynyt koko ajan. Väsynyt miettimään muutosta, väsynyt perinteisiin. Jollei kohta tapahtuisi ihmettä, kokisi Emil saman karmean kohtalon kuin isänsä.

Eräänä kylmänä talvipäivänä nappikauppaan astui kaunis ruskeahiuksinen nuori nainen. Emil ihmetteli tulijaa, sillä nappikaupassa kahden vuoden sisään käyneet nuoret asiakkaat ovat yhden käden sormilla laskettavissa.
- Kuinka voin auttaa? hän kysyi kuitenkin tuttuun tapaan.

Tyttö alkoi nauraa kovaan ääneen. Emil katsoi häntä kummaksuen. Tyttö jatkoi nauramista ainakin minuutin, kunnes vihdoin sai sanan suustaan:
- Apua, en voi lopettaa nauramista, ja nauraminen jatkui taas.
Emil ei tunnetusti ollut supliikkimiehiä, ja tunsikin olonsa hieman vaivautuneeksi.

- Selvä, nyt yritän rauhoittua, sanoi nainen ja läpsäisi itseään poskelle. - Olemme täällä tuppukylässä kavereiden kanssa.... anteeksi, saahan sanoa tuppukylä, olen vain itse kaupungista ja...
Emil nyökkäsi ja nainen jatkoi:
- Niin, tosiaan, olemme viettämässä hyvän ystäväni polttareita tuolla viiden kilometrin päässä eräässä vuokramökissä ja sitten kävi niin että...
Naisella on taas vaikeuksia pokan pitelemisessä. 

- Kävi siis niin, että kun tämä tuleva morsian makoili siinä mökin lattialla kirkkaanpinkissä puvussaan, niin minun koirani, jolla on jokin ongelma pinkkiä väriä kohtaan, juoksi paikalle ja otti hampaillaan ystäväni puvusta kiinni. Sitten me kaikki kiljuimme niin kovaa, että koira juoksi pelästyen karkuun, eikä pukuun jäänyt muuta jälkeä kun dobermannini syömästä irronneesta napista seurannut kolo. Nainen jatkoi nauraen: -Voitko kuvitella, dobermannini söi napin.

Emil katsoi naista kummaksuen. Oliko hän humalassa? Siltä vähän vaikutti, sillä ei tuo nyt niin hauska juttu ollut.

- Niin..
Emil avasi suunsa. - Tarvitsette siis napin ystävänne polttaripukuun?
Nainen nyökkäsi ja kysyi:
- Onko teillä sellaisia muovisia vaaleanpunaisia nappeja? Kyllä muunkin väriset tietysti kelpaavat, kunhan saadaan ystävän puku takaisin hänen päällensä.

Emil lähti tiskin takaa pois kohti muovinappien valikoimaa. Nainen seurasi perässä.
- Anteeksi, mutta en voi olla huomauttamatta. Näytät kovin väsyneeltä. En kai sattunut paikalle huonoon aikaan kummallisen tarinani kanssa?
- Ette toki, minua vain väsyttää aina, ei sen kummallisempaa, Emil kohautti olkiaan.
- Miksi sinua väsyttää aina?
- Eikö minun vain pitänyt etsiä sinulle vaaleanpunainen muovinappi?
- Minä rakastan tarinoita. Ja sitäpaitsi minulla ei ole mikään kiire sinne alkoholiparatiisiin.

Ja niin Emil kertoi kaiken. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen hän puhui omista asioistaan jollekin. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen oli joku, joka oli kiinnostunut hänen asioistaan. Emil kertoi isästä, nappikaupasta, restonomiunelmasta, Helsinkiin muuttaneista siskoista, rakkaudestaan ruuanlaittoon, rahavaikeuksista, perinteistä ja muutoksista. Tyttö kuunteli ihmeissään.


- Sellainen minun elämä vain on ollut. Ei ole oikeutta valittaa. Olen onnellinen, että olen tehnyt isäni ylpeäksi.
- Kuule... Mikä sinun nimesi on?
- Emil.
- Kuule Emil, nainen sanoi miettelijäänä. - Olen hämmentynyt. Olen hyvin hämmentynyt.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen nainen avasi taas suunsa:
- Minulla on kotikaupungissani pieni suklaapuoti, jonka olen perinyt äidiltäni hänen kuoltua. Jätin kaiken, jotta voisin tehdä äidille mieliksi. Olen ammatiltani merkonomi ja olin juuri perustamassa omaa yritystä. Asuin kaverini kanssa ihanassa kolmiossa keskellä kaupunkia. Luulin, että minunkin elämäni olisi hyvää, jos perehtyisin päivät pitkät suklaan valmistukseen ja esillepanoon. Olin väärässä. Merkonomista ei saa leipuria tekemälläkään. Onhan se hienoa omistaa yritys, mutta ei se ole sama, jos ei rakasta omaa yritystään.

Emil katsoi naista suu auki:
- Onko sinulla vielä se suklaapuoti?
- On, mutta olen palkannut sinne sijaisen siksi aikaa, kun itse teen päätöksen puodin tulevaisuudesta. Nyt olen tehnyt sen päätöksen. Ei äiti ole minusta ylpeä jos en itse ole onnellinen.

Lyhyen hiljaisuuden jälkeen Emil kysyi jotain, mitä ei ole koskaan eläessään kysynyt keneltäkään:
- Tuota... Lähtisitkö joku päivä kahville kanssani?
Naisen suupielet levisivät hymyyn ja lopulta hän repesi nauruun.
- Pyydätkö kahville naista, jonka nimeä et edes tiedä.
Emil alkoi hävetä kysymystään saman tien.
- Mutta älä huoli Emil nappisilmä, kyllä minä lähden. Minun nimeni on Elisa.

Hanskat eivät lentäneet tiskiin, sillä ihme tapahtui. Suklaa-Nappi Oy.

torstai 17. heinäkuuta 2014

nahkashortsinen tyttö

Hellurei ja heipähei! Tämän kaiken lämmön keskeltä paljastui tänään kaksi kylmää totuutta. Kun elämä on hektistä, ei ehdi postailla. Ja koska iitskulandiassa kännykkäkuvat ovat nyt in ja hienot järkkärillä kuvatut kuvat out (ts. kameraa ei ole mutta kännykkä löytyy), saatte luvan totutella hirveen kivoihin kännykällä otettuihin asukuviin. Hän on nahkashortsinen tyttö, sama tyttö on nähnyt helvetin, vai miten se nyt meni.

 photo altAqCtxnir0vFkWTt8QtBcTYPjZCGuMjDeJz-SOCxeOykc.jpg photo altAmxVlsdOrLhj-b0VNyK70eyIqTUOC9TxC5I9cZRjAzT5.jpg

Vietin mukavaa minilomaa perjantaista maanantaihin. Harrastin mm. Jyväskyläilyä ja taisinpa piipahtaa rakkahassa Mikkelissäkin. Perjantaina matkustin bussilla Kouvolasta Jyväskylään katsastamaan Suvin uuden kämpän! Voi juku se oli hieno. Kyllä siellä kelpasi pari yötä viettää.

Lauantainahan myö käytiin tosiaan Suomipop-festareilla ja meikä on vieläkin ihan fiiliksissä niistä, oli niin huikeet festarit! Katottiin Pariisin kevään, Juha Tapion, Jukka pojan, Kolmannen naisen ja Eppu Normaalin keikat. Kaikki oli aivan mahtavia. Fiilisteltiin oikein kunnolla ja tanssittiin jalkamme kipeiksi! Huhhuh, meikäläinen on kuitenkin nähnyt kymmeniä keikkoja elämänsä aikana, mutta nuo festarit meni kyllä ihan heittämällä top kolmoseen ellei jopa ykköseks. Mielettömyyttä! Keikkapersoonani heräsi niin henkiin! Vieläkin hymyilyttää ajatuskin.

Sunnuntaina siirryin sitten Suvin luota ihanien Rouskun ja Niinan luokse, joilla vietin sunnuntai-maanantai välisen yön. Sunnuntai-iltana katsottiin jalkapalloa ja käytiin BURGER KINGISSÄ, joka oli tietämättäni rantautunut Jyppiläänkin asti! Nii ja maanantaina lähdin näille kahdelle Mikkeli-oppaaksi. Oivoivoi kun oli ihana päivä ja oivoivoi että oli ikävä sitäkin paikkaa. Uudessa kämpässänikin oli jo sukunimeni ovessa. Mutta eipähän tässä oo enää ku reippahat pari viikkoa kun sinnekin pääsee takaisin, jejeee!

 photo altAmXE5Vx9vTyMxWofvFSjVi82E8rL-TBO2lHU-Kzc6vyR.jpg photo altAvZTrYO87-Xa7oBhPkHB0ih7JPGNjhYS2eOUJ1vhOhiu.jpg

Mäki tykkään tosta vikasta kuvasta! Ja voisin tietysti kertoa jotain näistä vaatteistanikin. (Kuulemma) epäiidamaiset nahkashortsit ostin kirpparilta kahella eurolla viime viikolla. Paita on joku H&M:n perus. JA NUO IHANAT BALLERIINAT on Spiritstoresta ja ne on mun ainoat balleriinat ja ne hajoaa kohta!!! Mutta minkäs tekee kun on tämmöinen kenkäkriittinen eikä mitkään kelpaa. Ois pitäny ostaa noita silloi pari vuotta sitte ainaki viidet parit koska ne on ihan täydelliset. Sniif. Kun nuo hajoavat lopullisesti, lupaan pitää niille isot ja arvokkaat hautajaiset.

Hirveä kirjoitusvimma tuli yhtäkkiä, voisinkin alkaa pohtimaan seuraavaa Kesähaasteeseen tulevaa postaustani. Hmmm. Adios!

// My life has been so hectic, but maybe it's cool! I was in Jyväskylä and Mikkeli a couple days ago. Oh how I love these cities. I really like summer!