torstai 27. elokuuta 2015

Popcult Day 2015

Popcult Day 2015 oli ja meni. Kirjoitin ennakkofiilistelyjä tapahtumasta pari postausta takaperin täällä. Tapahtuma järjestettiin siis Helsingissä Malmitalolla viime sunnuntaina ja se oli suunnattu länsimaisen populaarikulttuurin faneille.

Kerrotaan jo nyt näin alkajaisiksi (koska kuvista sitä ei voida päätellä) että allekirjoittanut on mennyt vaihtamaan kuontalonsa väriä viikko sitten. Punainen on pop nyt ja aina. Yritin myös harrastaa alkeellista kuvanmuokkausta, ja sitä mukaa saada näihin kivoihin Iitun ja Iinan ottamiin kuviin enemmän väriä.

 photo IMG_4710.png

Olimme Iinan kanssa Iitun luona Helsingissä lauantain ja sunnuntain välisen yön, ja sunnuntaiaamuna siirryimme bussilla Malmitalolle. Olimme Iitun kanssa tosiaan ohjelmanpitäjiä (Disneyn jatko-osat rulz!), ja luulin että tähän pestiin kuuluu ohjelmanpidon lisäksi vain ilmainen sisäänpääsy tapahtumaan. Onneksi Iitu tiesi nämä vippeilyasiat paremmin. Noiden kahden mainitsemani asian lisäksi saimme myös hienot badget, joissa luki meidän nimet, ja mitä olemme tekemässä Popcultissa. Tosin Iitun badgessa luki jostain syystä Iitu Anon. Anonyymi kirjailijanalku, vai mikä? Iitun sukunimi on hyvin perinteinen suomalainen nen-päättyinen ja oma sukunimeni on hyvin harvinainen, outo ja sisältää heittomerkin. Silti se oli kirjoitettu oikein. Wut.

Ai niin. Olihan meillä myös green room, jossa saimme kahvia, leipää, mehua, pitsaa ja keksejä. Se oli myös hyvä paikka tällaiselle kaltaiselleni jännittäjälle itseni rauhoittamiseen. Hyvä esimerkki tästä jännittämisestä oli se, kun kirjoitin green roomissa viime hetken muistiinpanoja kännykästä Pikku Myy -vihkooni ja kun minun piti rullata kännykän näyttöä alas päin, aloin liu'uttamaan sormeani pitkin Pikku Myy -vihon sivua. Ei Iida, nykyteknologia ei ole vielä niin pitkällä.

 photo IMG_4716.png

Saavuimme Malmitalolle vähän jälkeen 10.30 ja meidän ohjelmamme alkoi 12.30. Oli pari tuntia aikaa panikoida. Sinä aikana kävimme kiertelemässä taidekujaa ja myyntipöytiä, emmekä eksynyt mihinkään ohjelmaan. Pohdiskelimme että onkohan kukaan tulossa edes katsomaan meitä. Panikoin, että jos olen ihan surkea puhuja ja saan ikuiset traumat ihmisten edessä olemisesta eikä kukaan enää koskaan tule kuuntelemaan luentojani. Puolilta päivin siirryimme huoneeseen, jossa ohjelmamme pidetään. Tarkistimme laitteiden toimivuuden. Iina etsi sopivan paikan meidän ohjelman videokuvaamiselle. Sitten vain odottelimme.

 photo IMG_4723.png
Bambi-paita: Primark/Lontoo / Shortsit ja legginssit: H&M / Kengät: Converse.
Ihmisiä tuli huoneeseen jo yli vartin etukäteen. Kuvasimme Iitun kanssa viime hetken jännitysfiiliksiä Snapchattiin. Ihmisiä vain tuli koko ajan lisää. Viimeiset tulivat minuuttia ennen ohjelmamme alkua. Iina laski, että meitä oli kuuntelemassa 53! Siis oikeesti, 53. En voi uskoa. Samaan aikaan meni vaikka mitä hyviä ohjelmia ja silti meitä tuli kuuntelemaan noin moni! En oo varmasti ikinä puhunut yhtä monelle ihmiselle samaan aikaan. Teatteriesityksiä ei lasketa, koska niissä on valmis käsis.

Puhuttiin Disneyn klassikoiden jatko-osista. Siitä miksi ne ovat huonompia kuin ykkösosat. Juonierroreista ja sekalaisista havainnoista. Kakkososien tuotannosta ja animaatiosta. Ohjelma kesti vajaat 40 minuuttia. Alku oli itselleni kankeaa, tietysti. Onneksi Iitu on hyvä puhuja ja onneksi sain itsekin jutun juonesta kiinni. Tyypit hei nauroi meille! Se on mielestäni paras onnistumisen mittari. Paras tunne oli, kun sanoin jotain tahattomasti, ja ihmiset rupesivat nauramaan. Aloimme jo Iitun kanssa miettiä luentoaihetta seuraavaan coniin.

 photo 11960306_1128375827176562_474784470_o.png

Ohjelmamme jälkeen fiilis oli ihan huikea. Teki vain mieli hyppiä kädet ylhäällä pitkin Malmitaloa ja vetää high fivet kaikkien kanssaconeilijoiden kanssa. Elämä on toisinaan aika huippua!

Menimme vetämään mäkkimätöt ennen seuraavaa kiinnostavaa ohjelmaa. 14.30 nimittäin alkoi Mikä soi? -skaba, jota juonsi Iitulle tuttu henkilö. Kilpailuun sai osallistua kuusi henkilöä, ja skabassa soitettiin biisejä ensin klassikkoelokuvista, sitten konsolipeleistä ja kolmantena musikaaleista. Yksinkertaisesti selostettuna jos tiesit mistä elokuvasta, pelistä tai musikaalista on kyse, nostit käden pystyyn ja heitit arvauksen. Jos tiesit ensimmäisen 10 sekunnin aikana, sait kaksi pistettä ja sen jälkeen pisteitä tuli yksi. Koska kilpailijoita ei ollut tarpeeksi, päätimme Iitun ja Iinan kanssa mennä mukaan. Oli ihan hulvattoman hauskaa! En edes saanut kuin ehkä yhden pisteen, mutta se ei menoa haitannut. Kaikki osallistujat saivat palkinnoksi kestokassin ja Pockyjä. Tosin, Iitu meni ja voitti kilpailun ja hän saikin palkintoja sitten hitusen enemmän.

 photo IMG_4727.png

Minua on vaivannut tänä kesänä joku innostumattomuus. Popculttikaan ei etukäteen juuri innostanut, koska mielessä pyöri vain tuskainen kolmen tunnin bussimatka Mikkelistä Helsinkiin ja sama takaisin. Vaikka on aina ihana nähdä ystäviä, angstaan aina etukäteen kun en saa vieraassa paikassa nukuttua. Pessimisti mikä pessimisti, oli kiva kuitenkin yllättyä erittäin positiivisesti, sillä Popcult nousi heittämällä kesäni kohokohdaksi. Seuraavaa odotellessa.

Oletteko koskaan käyneet coneissa? Onko teidän juttunne enemmän japanilainen vai länsimainen populaarikulttuuri?

maanantai 24. elokuuta 2015

kaikki noloimmat paitani

Aurinkoista maanantaita kaikille! Keli on mitä mainioin blogipostauksen kirjoittamiselle neljän seinän sisällä verhot visusti ikkunoiden edessä. Jospa sitä kohta lähtis vähän kaupungille hihhuloimaan. Mutta nyt asiaan.

Kuten kaikille varmaan selvisi tästä postauksesta, niin kävimme Iitun kanssa vanhempieni luona maalla pari viikkoa takaperin. Perinteisten asukuvahäröilyjen lisäksi kuvasimme myös jotain aivan muuta. Entisen huoneeni (joka on nykyään siskoni huone) vaatekaapissa on edelleen iso kasa vaatteitani, joihin sisältyy muun muassa noloja mainos- ja fanipaitoja. Olen jo pitkään halunnut toteuttaa näihin paitoihin liittyvän postauksen. Jokaiseen liittyy kuitenkin mieleenpainuva tarina - enhän minä niitä muuten olisi hankkinut!

 photo IMG_4560.jpg

"Siis hei, sen takia mä oon tämmönen bodari ku kävin lapsena Vierumäen urheiluleirillä jotain kolme kertaa, daa!" Kävin ahkerasti yleisurheilukisoissa lapsena ja vielä nuorenakin, koska isäni oli ja on edelleen urheiluaktivisti kotipaikkakunnallani. Niinpä oli luonnollista, että me perheen lapsukaiset lähdimme Vierumäelle urheiluleirille. Siellä tutustui aina ihan älyttömän moniin uusiin ihmisiin, joista osan nimet muistan jostain syystä vieläkin.

Leirillä oli joka vuosi tunnettuja urheilijavierailijoita. Mieleeni on jäänyt erityisesti koripalloilija Hanno Möttölä, joka kertoi tuolloin kengän kokonsa olevan jotain 53. Huhhuh. Leireillä oli myös aina disco, ja muistan kun yhdellä leireistä esiintyi Cheek Fifth Element -kokoonpanon kanssa. Ja siis Cheek ei tuolloin edes ollut vielä kuuluisa. Pikkuveljenikin sai lippikseensä "jonkun Cheekin" nimmarin.

Tämä mainospaita on näköjään vuodelta 2006 ja sopii minulle edelleen. Ei sitä julkisesti pidetä, mutta yöpaitana se menee. Leirimuistoja on aina kiva verestää.

 photo IMG_4571.jpg

Olin yläasteella ja lukiossa armoton Itävalta-fani, vain ja ainoastaan mäkihypyn takia. Rakastin Gregor Schlierenzaueria yli kaiken ja unelmoin matkasta Innsbruckiin. Tämä paita tosin on Itävallan jalkapallomaajoukkueen paita, mutta eihän se minua silloin muinoin haitannut, kunhan siinä luki Austria.

Ostin paidan lukioikäisenä kolmellakympillä jostain helsinkiläisestä urheiluliikkeestä. Hinta tuntui silloin paljolta, mutta rakkauteni Itävaltaa kohtaan oli niin suuri, etten voinut jättää sitä hyllyyn. Olen vähän harmissani, että se on kulunut takaa noin pahasti.

 photo IMG_4582.jpg

"Älä koskaan pidä tuota julkisesti!" oli poikakaverin kommentti nähdessään ylläolevan paidan ensimmäistä kertaa. Kun Suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden vuonna 2011, koin tarpeelliseksi tilata typerän 6-1 fanipaidan netistä. En edes katsonut finaaliottelua kokonaan, koska olin lähestulkoon valvonut 2 vuorokautta putkeen ennen sitä ja seuraavana aamuna piti herätä ennen viittä töihin. Muistan kuitenkin heränneeni uniltani sopivasti kolmannessa erässä ja menneeni jostain syystä alakertaan. Siellähän se oli, ratkaisun hetket. 6-1 !!!

 photo IMG_4599.jpg

Siinä on Pete Parkkonen. Neljännen Idols-kauden kolmanneksi sijoittunut laulaja. Jostain kumman syystä fanitin Peteä aivan tajuttomasti. Minulla ei ole mitään hajua, mistä tämä paita on hankittu, mutta muistan pitäneeni sitä päällä eräässä Elämä lapselle -konsertissa, ja kaverini sai lähestulkoon hävetä silmät päästä. Pete tekee mielestäni edelleen ihan hyvää musiikkia, eikä minulla ole mitään kyseistä artistia vastaan. En vain ihan näin jälkikäteen ymmärrä mistä ultimaattinen fanitukseni johtui.

// EDIT! Kaveri laittoi mulle viestiä, että olen kuulemma hänen kanssaan shoppailemassa ollessa ostanut Pete-paidan Seppälän lastenosastolta. Sai kuulemma hävetä minua silmät päästään hänkin :'D

 photo IMG_4631.jpg

Kuka muistaa, kun kaikkina kesäaamuina piti herätä ihan hiton ajoissa, jotta ehti katsomaan Serranon perheen? Minä lukeuduin niihin henkilöihin! Olin monta vuotta osan kesästä lapsenvahtina serkuilleni, ja heitä tuskastutti kun en suostunut leikkimään heidän kanssaan Serranojen tullessa telkkarista. Ostin suomi-espanja-suomi-sanakirjan vain siksi että oppisin Serranojen kieltä. Tietysti piti hankkia myös Serranoissa esiintyneiden Fran Perean ja Santa Justa Klanin albumit. Eihän niistä sanoista mitään ymmärtänyt, mutta oli ne silti olevinaan parhaita biisejä ikinä koskaan.

Hyllystä löytyy edelleen Serranon perheen tuotantokaudet. Jokin kaunis päivä aion harrastaa nostalgisointia ja katsoa muutaman jakson. Sittenpähän tiedän onko sarja edelleen yhtä hyvä kuin silloin.

 photo IMG_4642.jpg

Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä, superhieno Lapland-poropaita. Kaverini toi tämän minulle muistaakseni tuliaisiksi viidennellä luokalla käydessään Lapissa. En todellakaan ymmärrä miten se sopii minulle edelleen. Olen salaa myös kova Lappi-fani. Ehkä se on syy miksi paita on säilynyt kaapissani kaikki nämä vuodet. Pliis ihmiset, jos käytte Lapissa niin tuokaa mulle Lappi-krääsää! Porot on söpöjä ja silleen.

Siinä kaikki hienoimmat paitani tältä erää. Olisi kiva kuulla teidän vastaavista kaappiasukeista. Millaisia noloja paitoja teidän varastoista löytyy? Mikä näistä paidoista oli ehdoton suosikkisi?

perjantai 21. elokuuta 2015

Tapahtumavinkki: Popcult Day 23.8.2015

Muistatteko kun kerroin jokunen kuukausi sitten Popcult Helsinki -tapahtumasta, jossa kävimme ystävieni Iitun ja Iinan kanssa. Nyt olemme samalla kokoonpanolla suuntaamassa ylihuomenna Popcult Day -tapahtumaan Helsingin Malmitalolle. Tapahtuma on suunnattu länsimaisen populaarikulttuurin faneille kuten Popcult Helsinkikin. Popcult Day on kuitenkin nimensä mukaisesti vain yhden päivän mittainen, kun taas Popcult Helsinki kesti kokonaisen viikonlopun.

 photo twitteriitu.png

Kyllä, luit aivan oikein. Minun elämäni kolmas Popcult -tapahtuma ja heti hyppäsin ohjelmanpitäjän saappaisiin. Iitun ei kuitenkaan tarvinnut minua kauaa suostutella, sillä Disney on lähellä sydäntäni, ja jatko-osista on aina hauska puhua. Alla koko tapahtuman ohjelma, ja meidän ohjelmammehan siis on klo 12.30 osoitteessa Kokoushuone 3.

 photo popcultdayohjelma.png

Haluaisin ylistää Marvel Dancea maasta taivaisiin, sillä kyseinen ohjelma oli kohokohtamme Popcult Helsinki -tapahtumassa. En voi kuitenkaan sitä tällä kertaa tehdä, koska se osuu samalle ajankohdalle minun ja Iitun ohjelman kanssa. Meidän ohjelmamme tulee olemaan ehdottomasti sinun Popcult Dayn kohokohta! Sen kertoo alla oleva esittelytekstikin.

 photo ohjelmanimi.png
 photo ohjelmakuvaus.png

Minua jännittää aivan suunnattomasti, enkä oikeastaan vielä edes ymmärrä mihin olen lupautunut. Jännitykseni muuttui kuitenkin innostuneisuudeksi, kun löysin Twitteristä alla olevan kommentin.

 photo twitterniilo.png

Valmistautumiseni on ollut erittäin huonoa, mutta onhan tässä vielä aikaa. Onneksi Iitu on ollut superahkera! Tajusin kuitenkin tänään, että minulla on Disney-aiheeseen sopiva t-paita ja legginssit. Olen siis sentään maskotti, jos en puhua osaa. Onneksi Iitu osaa.

Tervetuloa paikalle! Lisätietoa löydät täältä.

lauantai 15. elokuuta 2015

vaatevaras.... jk!

Heipä hei pitkästä aikaa! Meikäläistä taas vaihteeksi nolottaa tämä hiljaiselo. Pitäisikö käydä välillä kertomassa että pidän taukoa kirjoittamisesta. Mutta entäs jos juuri sen sanottua maailmaa mullistava inspiraatio puskee elämääni? Olisiko sillä toisaalta mitään sen kummempaa merkitystä? Haluaisin, että blogini pysyisi laadukkaana, erilaisena ja aktiivisena. Samalla ei pitäisi vaatia itseltään liikoja. Aina ei juttu luista tällaisella luonnonlahjakkuudellakaan. (Vitsi, tuo ei edes kuulostanut sarkasmilta, vaikka sen todellakin piti olla sitä.)

 photo IMG_4469.jpg

Mitä olen sitten tehnyt? Käynyt töissä. Kirjoittanut opparia. Siinä ne oikeastaan ovat. Unirytmini ei todellakaan sovi 8-16 työskentelylle. Tarvitsen unta vähintään yhdeksän tuntia yössä. On periaatteessa aivan sama miten paljon nukun viiden ja kahdeksan tunnin väliltä, koska silloin väsyttää aamulla aivan yhtä paljon. Olisin hyvin kiitollinen jos omaisin äitini väsymyksensietokyvyn. Hän valvoo mielellään yhteen asti vaikka aamulla pitäisi herätä kuudelta. Työt loppuvat kuitenkin jo ensi tiistaina ja sitten vietän kahden viikon ansaittua lomaa ennen koulun alkua. Odotan sitä innolla, vaikka on toisaalta haikeaa jättää uudet ihanat tuttavuudet menneisyyteen.

Ja siitä opparista. Se edistyi aluksi hyvin, mutta nyt se ei oikein edisty. Olen kirjoittanut 13 sivua ja koko työn deadline on marraskuun alussa. Onhan tässä vielä aikaa. Onhan?

 photo IMG_4410.jpg

Viime viikonloppuna suuntasin Mikkelistä maalle vanhempieni luo. Tällä kertaa en aivan yksin, vaan nappasin mukaani Iitun. Kävin hänen lapsuudenkodissaan toukokuussa Euroviisujen aikoihin ja tietysti kesän aikana oli suoritettava myös vastavierailu. Minusta on aina hauskaa esitellä kotiseutuani kavereille. Kukaan ei tunnu tajuavan kuinka pienestä paikasta olen kotoisin ennen kuin näkevät sen. Meillä on pieni kyläkauppa, kyläkoulu, sivukirjasto joka on kahdesti viikossa auki ja pankin sivukonttori joka palvelee kolmesti viikossa. Minulle tämä on aina tuntunut paljolta. Eihän monissa kylissä ole mitään näistä! Silti yksi kavereistani on purskahtanut totaaliseen nauruun näyttäessäni hänelle kylämme keskustan. Toinen on todennut siskolleen "Iida on kotoisin hyvin landelta." Kolmas sanonut, että "tämä teidän kauppa on vähän ku meidän lähin Siwa." Otan kaikki tällaiset kommentit aina huumorilla. Minusta on vain lähinnä hauskaa nähdä miten ihmiset yllättyvät.

 photo IMG_4452.jpg

Meillä oli Iitun kanssa todella kivaa. Harrastimme valokuvaamista, kävimme kulttuuririennoissa kesäteatterissa, otimme yhden ystävistäni mukaan ja menimme kolmistaan piknikille ja sieltä yölliselle autoretkelle ABC:lle. Leffanälkää täytimme Joutsenprinsessalla. Ihania kesäjuttuja, joita toivoisi kokevansa enemmän. Ehkä sitten ensi kesänä. Vielä on kesiä jäljellä.

 photo IMG_4500.jpg

Päälle teki mieli tuona päivänä pukea jotain tyttömäistä. Paita on siskon vaatekaapista. Salaa toivon, että sisko kasvaisi pituutta hurjasti ohitseni, jottei paita enää mahtuisi hänelle ja voisin vahingossa ottaa sen ikuiseen lainaan itselleni. Eläinhame on pyörinyt blogissa joskus aiemminkin, reilu vuosi sitten. Se on ostettu kauan sitten Seppälästä. Olen kyllä kauhea isosisko, koska otin myös superhienot korvikset pikkusiskon varastoista. Veikkaan kuitenkin, että JK on enemmän minun random korvistyyliäni kuin siskoni. Olisi siellä ollut vaihtoehtoina myös OMG ja LOL. Katsotaan niitä sitten seuraavalla kerralla.

 photo IMG_4485.jpg

Kahden viikon päästä alkaa koulu ja aion käyttää viimeiset lomahetket lähinnä voimien keräämiseen. Syksystä tulee uuvuttava, mutta sellainen josta selviää. Kun on koko kesän herännyt seitsemältä, tuntuu luksukselta että kouluun tarvitseekin mennä vasta kymmeneltä. Ainakin muistaakseni. Katsoin kerran meidän lukujärjestyksen läpi, ja päätin että unohdan sen, kunnes voin ehkä salaa vilkaista sitä koulun alkua edeltävänä päivänä. Nyt aion nauttia kesästä täysillä,

Mitä teille kuuluu ja miten olette nauttineet kesästä?

tiistai 7. heinäkuuta 2015

kenellä on nälkä?

Onko teillä nälkä? Minulla on. Oikeastaan aina. Millaisia teistä tulee nälkäisinä? Minusta tulee hyvin kiukkuinen. Olen jopa hämmästynyt siitä, miten paljon nälkä minuun vaikuttaa. Ei tule kuuloonkaan, että makoilisin vapaapäivänä herättyäni sängyssä kiireettömästi. Jos en mene puolen tunnin sisään tekemään itselleni aamiaista, on aivan varma että minusta tulee hyvin kärttyisä ja itkuinen. Olen myös miettinyt voisiko tämä johtua siitä, etten syö iltaisin usein yhtään mitään.

Töissä ja koulussa kamalin tunne on nälkä. Se kun huomaa kahta tuntia ennen ruokataukoa, ettet syönyt aamulla tarpeeksi jaksaaksesi lounaaseen asti. Tai se kun huomaa unohtaneensa välipalabanaanin kotiin ja pääset syömään seuraavan kerran kolmen tunnin päästä. Kun kiukututtaa kunnolla, yritän aina muistaa kysyä itseltäni: Iida, oletko syönyt?

 photo DSC_0546.jpg

En ole niitä ihmisiä, jotka karkkipussin ostaessaan napsivat sieltä pari ja pistävät pussin odottamaan seuraavia päiviä. Olen niitä ihmisiä, jotka hotkivat karkkipussin kerralla. Kun teen itselleni hyvää ruokaa "moneksi päiväksi", huomaan samana iltana ahmineeni kahdeksi päiväksi tarkoitetut perunat ja jauhelihakastikkeen. Mummolassa käydessä meille tarjotaan aina paikallista leipää, ja huomaan liiankin usein nolona kysyväni, että voisiko sitä sulattaa vielä vähän lisää kun jäi nälkä.

Kun teen itselleni ruokaa, luotan helppouteen. Teen paljon risottoja, joihin sekoitan ties mitä. Toisinaan teen jauheliharisottoa, toisinaan kanarisottoa ja toisinaan ihan vain kasvisrisottoa. Pinaattikeitto on myös paras juttu ikinä. Tosin minulle tuppaa aina käydä niin, että teen samoja juttuja monta viikkoa putkeen ja sitten kyllästyn. Tällä hetkellä on perunakausi. Perunaa ja jauhelihaa, perunaa ja silliä, perunaa ja nakkeja. Uusien perunoiden kylkiäisiksi tietysti voita. Olen muuten maailman laiskin ja huonoin tekemään mitään kastikkeita.

Sama pätee leipomuksiini. En edes muista milloin viimeksi olisin leiponut jotain muuta suolaista kun näitä sämpylöitä. Tai makeina leivoksina muuta kuin näitä suklaakeksejä. Kun oppii yhden reseptin ja tekee mieli leipoa, on kyseistä toimintoa helppo harrastaa vaikka vähän kiireisempänäkin iltana.

 photo DSC_0451.jpg

Rakastan käydä ulkona syömässä. Rakastan ostaa kahviloista pieniä söpöjä leivoksia. Teen sitä kuitenkin tosi harvoin, sillä köyhänä opiskelijana ei moisiin humputuksiin ole millään varaa. Sitten kun joku harvoin kysyy ulos syömään, voi hyvällä omallatunnolla lähteä, kun ei ole pitkiin aikoihin käynyt.

Minulla on ruokaa rakastavalle tasan yksi painonhallintavinkki. Hanki elämääsi sisältöä! Se on ainoa vinkki, joka minuun on ikinä pätenyt. Kun asuin maalla, minulla ei ollut juurikaan tekemistä. Istuin päivät pitkät sisällä ja minulla ei ollut muuta tekemistä kuin syöminen. Oli liian helppoa sanoa äitille tai iskälle, että tuokaa sieltä kaupasta mulle se yksi suklaalevy. Enää en pura tylsyyden tunnetta syömiseen. Omillaan asuessaan voi tietysti myös itse päättää mitä syö, ja itselle on ainakin hyvin helppoa jättää ne suklaat kiltisti hyllyillensä. Makean nälkää taltutan useimmiten light-limuilla, joita en myöskään osta kuin pari kertaa kuukaudessa. Suurimpia herkkujani ovat kuitenkin tällä hetkellä raejuusto ja nakit. Etenkin ensin mainittua syön aivan liikaa ja se näkyy lompakossani. En olisi koskaan uskonut koukuttuvani johonkin noin terveelliseen.

Olen ollut nyt reilut kaksi tuntia kirjastolla tekemässä opinnäytetyötä. Varustauduin hyvillä eväillä, mutta huomaan että mielialani alkaa jo hieman laskemaan. Taidan siirtyä kotiin keittämään perunoita.

Millaisia ovat teidän ruokailutottumukset?

torstai 25. kesäkuuta 2015

joka itselleen kuoppaa kaivaa, ei saa ananaksia

Rakkaudesta se hevonenkin potkii. Mitä jos elämä potkii päähän? Tarkoittaako se sitä, että elämä potkii rakkaudesta?

Kyllä, sitä se oikeastaan tarkoittaa. Elämä haastaa sinua. Ei kukaan jaksa aina olla rakkaalleen kiva ja ihana.

Välillä tekee mieli haistattaa pitkät elämälle. Näyttää omia ja vielä kaverinkin keskisormia. Että varmasti elämä potkii kaikkia muitakin samaan aikaan kuin sinua.

Potkiessaan elämä heittää kuoppaamme lapion ja tikkaat. Yllättävän usein ne sekottuvat toisiinsa. Kun luulen ottaneeni tikkaat, valitsenkin lapion. Toisinaan en jaksa valita kumpaakaan, ja sekin on ihan ok. Välillä siellä kuopassa on vain vietettävä aikaa, mutta ikinä ei saa kaivaa sitä syvemmälle.

Pikkuhiljaa uskalsin ottaa tikkaat käsiini ja kiivetä hitaasti. Matka oli pitkä ja raskas, olinhan kaivanut aivan liikaa. Aurinko näkyi koko ajan vähän lähempänä. Muut ihmiset olivat kuopan reunoilla odottamassa. Kapuamiseeni kuului lukuisia hienoja hetkiä. Olen perillä.

 photo IMG_20150620_135640.jpg
Istuin juhannuksena moottoripyörän kyydissä. Pidin kuskista visusti kiinni kun kiihdytimme karkuun menneisyyden peikkoja ja saavutimme koko ajan menetetyksi luultua villiä nuoruutta. Meiltä ei kukaan pääse karkuun.

 photo IMG_20150617_192315.jpg

Ostimme ystävän kanssa 10-vuotisen yhteisen historiamme vuoksi maailman kamalimmat ananashousut kuvaamaan ystävyyttämme. Olemme molemmat maalta ja tottuneet siihen että takapihalla voi hillua mitkä tahansa maailman kauheimmat asiat päällä. Kukaan ei ole varmasti kilometrin säteellä näkemässä. Noissa housuissa mikään peittyvä osa ei näytä hyvältä. Mutta miksi tarvitsisi näyttää? 10 vuoden jälkeen voisimme istua myöhään yöhön maailman mukavimmissa ananashousuissa ja puhua elämästä. Menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevasta. Tai vaikka ananaksista.

 photo IMG_20150616_202635.jpg

Huristin eilen korkokengilläni paikalliseen Vaakuna-baariin. Täysin yksin, takaraivossa jyskyttäen seuraavan aamun herätyskellon melodiat kello seitsemän nolla nolla. Sellainen on todellinen Iida. Kun kavereita ei saa matkaseuraksi, on laitettava jalkaan korkokengät, päälle suosikkimekko ja kokeilla kasvoihin uusia meikkejä, joiden ostossa sain apua itseäni ekspertimmältä meikkaajalta. Olo oli naisellisen kaunis, kädessä oleva kalja tasoitti vaakakuppia.

Lähdin ennen kuin ehdin katua päätöstäni. Norway-sateenvarjo pääni päällä, toi muistoja matkoilta, turvan tunnetta. Minä olen se joka tutustuu helposti ihmisiin. Olen se, joka on verkostoitunut kahden Mikkelissä asutun vuoden aikana uskomattomalla tavalla. Baarissa on aina joku tuttu. Ja sille tutulle minä menen juttelemaan.

Niin menin baariin. Niin istuin puolitoista tuntia yksin. Niin astui kaksi luokkakaveria baarin ovista sisään. Tiesinhän minä tämän. Huokaisin helpotuksesta, ostin itselleni greippilonkeron ja kysyin saako liittyä seuraan. Tietenkin sai. Reiluilla kolmen tunnin yöunilla olin tänään töissä onnellisempi kuin aikoihin.

Olen taas elämän pelissä mukana.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

kohtalokkaat kuulokekaupat

Tervetuloa taas vaihteeksi Iidan elektroniikkanurkkaukseen. Maaliskuussa harrastin kapula-analysointia naisen tapaan, ja tällä kertaa tiedossa aivan yhtä laadukasta analyysiä. Analyysin kohteena ovat tässä postauksessa kuitenkin kännyköiden sijasta uudet kuulokkeeni.

 photo IMG_20150607_184947.jpg

Minulla on aina ollut sellaiset perinteiset nappikuulokkeet, jotka eivät mene korvien sisään. Olen joskus kokeillut korvien sisään meneviä kuulokkeita, mutta ne ovat aina olleet korvilleni liian isoja ja pudonneet päästä alta aikayksikön. Tämä on harmittanut minua, sillä omat nappikuulokkeeni ovat olleet esimerkiksi lenkkeillessä aivan äärettömän huonot, eivätkä pysy korvissa millään jalkojen hakatessa maata.

 photo IMG_20150607_185013.jpg

Asiat kuitenkin muuttuivat, kun kokeilin poikakaverin laatikossa lojunneita nappikuulokkeita. Eivät minun korvakäytäväni olekaan liian pienet, ne nappikuulokkeet joita olen kokeillut ennen ovat vain olleet liian isoja. Rakastuin niihin lenkilläkin korvissa pysyviin kuulokkeisiin niin kovasti, että halusin ne itselleni. Myös äitini taisi rakastua kyseisiin kuulokkeisiin, sillä annoin ne loppujen lopuksi hänelle, koska halusin tilata itselleni paremmat, Xiaomi Piston 2 -kuulokkeet, jotka näissä kuvissakin komeilevat.

 photo IMG_20150607_185354.jpg

Elektroniikkaekspertti alias poikakaverini oli ostanut nämä samat kuulokkeet pari kuukautta aiemmin omien rikkimenneiden tilalle. En voinut uskoa että näin kalliin ja ylellisen näköiset kuulokkeet maksoivat vain parikymppiä E-villessä. Oli siis todellakin pakko tilata itselle täysin samanlaiset. Kuulokkeet ovat todella kevyet, lenkkeillessä siis täydelliset. Niistä löytyy kaikki tärkeimmät ominaisuudet; napit äänenvoimakkuuden säätelyyn, kappaleen vaihtoon ja musiikin pysäytykseen. Korvaosien vaihtopäitä (ks. toinen kuva) löytyy useassa eri koossa, joten kuulokkeet mahtuvat varmasti jokaisen korvaan. Ja katsokaa nyt tuota pakkausta! (ks. eka kuva)

 photo IMG_20150607_185422.jpg

Olen aina ollut sitä mieltä, että kuulokkeiden ei tarvitse olla kauniit. Olen edelleen sitä mieltä. Mutta jos saa näin halvalla näin kauniit ja äänenlaadultaan loistavat kuulokkeet, miksi ihmeessä ne jättäisi ostamatta? On muuten huomattavasti mukavampi lähteä lenkille, kun ei tarvitse miettiä pysyvätkö kuulokkeet korvissa.

 photo IMG_20150607_185457.jpg

Kuulokkeissa on muuten myös mikrofoni, jota en tosin itse ole vielä ehtinyt testaamaan. Kuuleman mukaan se on kuitenkin hyvin laadukas. Suosittelen klikkaamaan nämä kuulokkeet ostoskoriisi saman tien!