tiistai 7. heinäkuuta 2015

kenellä on nälkä?

Onko teillä nälkä? Minulla on. Oikeastaan aina. Millaisia teistä tulee nälkäisinä? Minusta tulee hyvin kiukkuinen. Olen jopa hämmästynyt siitä, miten paljon nälkä minuun vaikuttaa. Ei tule kuuloonkaan, että makoilisin vapaapäivänä herättyäni sängyssä kiireettömästi. Jos en mene puolen tunnin sisään tekemään itselleni aamiaista, on aivan varma että minusta tulee hyvin kärttyisä ja itkuinen. Olen myös miettinyt voisiko tämä johtua siitä, etten syö iltaisin usein yhtään mitään.

Töissä ja koulussa kamalin tunne on nälkä. Se kun huomaa kahta tuntia ennen ruokataukoa, ettet syönyt aamulla tarpeeksi jaksaaksesi lounaaseen asti. Tai se kun huomaa unohtaneensa välipalabanaanin kotiin ja pääset syömään seuraavan kerran kolmen tunnin päästä. Kun kiukututtaa kunnolla, yritän aina muistaa kysyä itseltäni: Iida, oletko syönyt?

 photo DSC_0546.jpg

En ole niitä ihmisiä, jotka karkkipussin ostaessaan napsivat sieltä pari ja pistävät pussin odottamaan seuraavia päiviä. Olen niitä ihmisiä, jotka hotkivat karkkipussin kerralla. Kun teen itselleni hyvää ruokaa "moneksi päiväksi", huomaan samana iltana ahmineeni kahdeksi päiväksi tarkoitetut perunat ja jauhelihakastikkeen. Mummolassa käydessä meille tarjotaan aina paikallista leipää, ja huomaan liiankin usein nolona kysyväni, että voisiko sitä sulattaa vielä vähän lisää kun jäi nälkä.

Kun teen itselleni ruokaa, luotan helppouteen. Teen paljon risottoja, joihin sekoitan ties mitä. Toisinaan teen jauheliharisottoa, toisinaan kanarisottoa ja toisinaan ihan vain kasvisrisottoa. Pinaattikeitto on myös paras juttu ikinä. Tosin minulle tuppaa aina käydä niin, että teen samoja juttuja monta viikkoa putkeen ja sitten kyllästyn. Tällä hetkellä on perunakausi. Perunaa ja jauhelihaa, perunaa ja silliä, perunaa ja nakkeja. Uusien perunoiden kylkiäisiksi tietysti voita. Olen muuten maailman laiskin ja huonoin tekemään mitään kastikkeita.

Sama pätee leipomuksiini. En edes muista milloin viimeksi olisin leiponut jotain muuta suolaista kun näitä sämpylöitä. Tai makeina leivoksina muuta kuin näitä suklaakeksejä. Kun oppii yhden reseptin ja tekee mieli leipoa, on kyseistä toimintoa helppo harrastaa vaikka vähän kiireisempänäkin iltana.

 photo DSC_0451.jpg

Rakastan käydä ulkona syömässä. Rakastan ostaa kahviloista pieniä söpöjä leivoksia. Teen sitä kuitenkin tosi harvoin, sillä köyhänä opiskelijana ei moisiin humputuksiin ole millään varaa. Sitten kun joku harvoin kysyy ulos syömään, voi hyvällä omallatunnolla lähteä, kun ei ole pitkiin aikoihin käynyt.

Minulla on ruokaa rakastavalle tasan yksi painonhallintavinkki. Hanki elämääsi sisältöä! Se on ainoa vinkki, joka minuun on ikinä pätenyt. Kun asuin maalla, minulla ei ollut juurikaan tekemistä. Istuin päivät pitkät sisällä ja minulla ei ollut muuta tekemistä kuin syöminen. Oli liian helppoa sanoa äitille tai iskälle, että tuokaa sieltä kaupasta mulle se yksi suklaalevy. Enää en pura tylsyyden tunnetta syömiseen. Omillaan asuessaan voi tietysti myös itse päättää mitä syö, ja itselle on ainakin hyvin helppoa jättää ne suklaat kiltisti hyllyillensä. Makean nälkää taltutan useimmiten light-limuilla, joita en myöskään osta kuin pari kertaa kuukaudessa. Suurimpia herkkujani ovat kuitenkin tällä hetkellä raejuusto ja nakit. Etenkin ensin mainittua syön aivan liikaa ja se näkyy lompakossani. En olisi koskaan uskonut koukuttuvani johonkin noin terveelliseen.

Olen ollut nyt reilut kaksi tuntia kirjastolla tekemässä opinnäytetyötä. Varustauduin hyvillä eväillä, mutta huomaan että mielialani alkaa jo hieman laskemaan. Taidan siirtyä kotiin keittämään perunoita.

Millaisia ovat teidän ruokailutottumukset?

torstai 25. kesäkuuta 2015

joka itselleen kuoppaa kaivaa, ei saa ananaksia

Rakkaudesta se hevonenkin potkii. Mitä jos elämä potkii päähän? Tarkoittaako se sitä, että elämä potkii rakkaudesta?

Kyllä, sitä se oikeastaan tarkoittaa. Elämä haastaa sinua. Ei kukaan jaksa aina olla rakkaalleen kiva ja ihana.

Välillä tekee mieli haistattaa pitkät elämälle. Näyttää omia ja vielä kaverinkin keskisormia. Että varmasti elämä potkii kaikkia muitakin samaan aikaan kuin sinua.

Potkiessaan elämä heittää kuoppaamme lapion ja tikkaat. Yllättävän usein ne sekottuvat toisiinsa. Kun luulen ottaneeni tikkaat, valitsenkin lapion. Toisinaan en jaksa valita kumpaakaan, ja sekin on ihan ok. Välillä siellä kuopassa on vain vietettävä aikaa, mutta ikinä ei saa kaivaa sitä syvemmälle.

Pikkuhiljaa uskalsin ottaa tikkaat käsiini ja kiivetä hitaasti. Matka oli pitkä ja raskas, olinhan kaivanut aivan liikaa. Aurinko näkyi koko ajan vähän lähempänä. Muut ihmiset olivat kuopan reunoilla odottamassa. Kapuamiseeni kuului lukuisia hienoja hetkiä. Olen perillä.

 photo IMG_20150620_135640.jpg
Istuin juhannuksena moottoripyörän kyydissä. Pidin kuskista visusti kiinni kun kiihdytimme karkuun menneisyyden peikkoja ja saavutimme koko ajan menetetyksi luultua villiä nuoruutta. Meiltä ei kukaan pääse karkuun.

 photo IMG_20150617_192315.jpg

Ostimme ystävän kanssa 10-vuotisen yhteisen historiamme vuoksi maailman kamalimmat ananashousut kuvaamaan ystävyyttämme. Olemme molemmat maalta ja tottuneet siihen että takapihalla voi hillua mitkä tahansa maailman kauheimmat asiat päällä. Kukaan ei ole varmasti kilometrin säteellä näkemässä. Noissa housuissa mikään peittyvä osa ei näytä hyvältä. Mutta miksi tarvitsisi näyttää? 10 vuoden jälkeen voisimme istua myöhään yöhön maailman mukavimmissa ananashousuissa ja puhua elämästä. Menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevasta. Tai vaikka ananaksista.

 photo IMG_20150616_202635.jpg

Huristin eilen korkokengilläni paikalliseen Vaakuna-baariin. Täysin yksin, takaraivossa jyskyttäen seuraavan aamun herätyskellon melodiat kello seitsemän nolla nolla. Sellainen on todellinen Iida. Kun kavereita ei saa matkaseuraksi, on laitettava jalkaan korkokengät, päälle suosikkimekko ja kokeilla kasvoihin uusia meikkejä, joiden ostossa sain apua itseäni ekspertimmältä meikkaajalta. Olo oli naisellisen kaunis, kädessä oleva kalja tasoitti vaakakuppia.

Lähdin ennen kuin ehdin katua päätöstäni. Norway-sateenvarjo pääni päällä, toi muistoja matkoilta, turvan tunnetta. Minä olen se joka tutustuu helposti ihmisiin. Olen se, joka on verkostoitunut kahden Mikkelissä asutun vuoden aikana uskomattomalla tavalla. Baarissa on aina joku tuttu. Ja sille tutulle minä menen juttelemaan.

Niin menin baariin. Niin istuin puolitoista tuntia yksin. Niin astui kaksi luokkakaveria baarin ovista sisään. Tiesinhän minä tämän. Huokaisin helpotuksesta, ostin itselleni greippilonkeron ja kysyin saako liittyä seuraan. Tietenkin sai. Reiluilla kolmen tunnin yöunilla olin tänään töissä onnellisempi kuin aikoihin.

Olen taas elämän pelissä mukana.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

kohtalokkaat kuulokekaupat

Tervetuloa taas vaihteeksi Iidan elektroniikkanurkkaukseen. Maaliskuussa harrastin kapula-analysointia naisen tapaan, ja tällä kertaa tiedossa aivan yhtä laadukasta analyysiä. Analyysin kohteena ovat tässä postauksessa kuitenkin kännyköiden sijasta uudet kuulokkeeni.

 photo IMG_20150607_184947.jpg

Minulla on aina ollut sellaiset perinteiset nappikuulokkeet, jotka eivät mene korvien sisään. Olen joskus kokeillut korvien sisään meneviä kuulokkeita, mutta ne ovat aina olleet korvilleni liian isoja ja pudonneet päästä alta aikayksikön. Tämä on harmittanut minua, sillä omat nappikuulokkeeni ovat olleet esimerkiksi lenkkeillessä aivan äärettömän huonot, eivätkä pysy korvissa millään jalkojen hakatessa maata.

 photo IMG_20150607_185013.jpg

Asiat kuitenkin muuttuivat, kun kokeilin poikakaverin laatikossa lojunneita nappikuulokkeita. Eivät minun korvakäytäväni olekaan liian pienet, ne nappikuulokkeet joita olen kokeillut ennen ovat vain olleet liian isoja. Rakastuin niihin lenkilläkin korvissa pysyviin kuulokkeisiin niin kovasti, että halusin ne itselleni. Myös äitini taisi rakastua kyseisiin kuulokkeisiin, sillä annoin ne loppujen lopuksi hänelle, koska halusin tilata itselleni paremmat, Xiaomi Piston 2 -kuulokkeet, jotka näissä kuvissakin komeilevat.

 photo IMG_20150607_185354.jpg

Elektroniikkaekspertti alias poikakaverini oli ostanut nämä samat kuulokkeet pari kuukautta aiemmin omien rikkimenneiden tilalle. En voinut uskoa että näin kalliin ja ylellisen näköiset kuulokkeet maksoivat vain parikymppiä E-villessä. Oli siis todellakin pakko tilata itselle täysin samanlaiset. Kuulokkeet ovat todella kevyet, lenkkeillessä siis täydelliset. Niistä löytyy kaikki tärkeimmät ominaisuudet; napit äänenvoimakkuuden säätelyyn, kappaleen vaihtoon ja musiikin pysäytykseen. Korvaosien vaihtopäitä (ks. toinen kuva) löytyy useassa eri koossa, joten kuulokkeet mahtuvat varmasti jokaisen korvaan. Ja katsokaa nyt tuota pakkausta! (ks. eka kuva)

 photo IMG_20150607_185422.jpg

Olen aina ollut sitä mieltä, että kuulokkeiden ei tarvitse olla kauniit. Olen edelleen sitä mieltä. Mutta jos saa näin halvalla näin kauniit ja äänenlaadultaan loistavat kuulokkeet, miksi ihmeessä ne jättäisi ostamatta? On muuten huomattavasti mukavampi lähteä lenkille, kun ei tarvitse miettiä pysyvätkö kuulokkeet korvissa.

 photo IMG_20150607_185457.jpg

Kuulokkeissa on muuten myös mikrofoni, jota en tosin itse ole vielä ehtinyt testaamaan. Kuuleman mukaan se on kuitenkin hyvin laadukas. Suosittelen klikkaamaan nämä kuulokkeet ostoskoriisi saman tien!

lauantai 30. toukokuuta 2015

tungen mut sun matkalaukkuun

Se tunne kun tietokoneesi kovalevy on täynnä täydellisiä valokuvia, etkä tiedä mitkä valitset blogitekstiisi. Luvassa siis uskomaton kuvaspämmi. Ottakaa kaverin kädestä tai pöydästä tai läppärin reunoista tai tuolin käsinojista tai mistälie kiinni, nimittäin täältä pesee.

 photo IMG_3367.jpg
Mekko: H&M / Paita: Monki

Olipa kerran ystäväni Iitu, jonka loistava vlogi tarvitsi muuan tanssiesityksen ohjelmistoonsa 30 tilaajan kunniaksi. Hän oli suunnitellut kaiken valmiiksi. Tanssimusiikkina soisi tietysti kaikkien rakastama eikä yhtään kulunut Peto on irti. Tanssiliikkeet olisivat Popcult Daystä tutun Marvel Dancen liikkeitä yhdistettynä muihin jänniin Iitun keksimiin neronleimauksiin. Koska olen seikkailunhaluinen, outo ja muuten vain hullu, päätin että minähän perskule lähden Iitun tanssikaveriksi tälle youtube-hitiksi muodostuvalle videopätkälle. Otollisen paikan löytyessä kuvasimme tämän taidonnäytteen torstaina. Lopputulos on nähtävissä täällä, omalla vastuulla.

 photo IMG_3377.jpg

Elämä on joskus jännää. Olen viimeaikoina kamppaillut sen kanssa, että jaksaisin tehdä ylipäätään yhtään mitään. No, lopputuloksena on, että olen tehnyt asioita vaikka en olekaan jaksanut. On ollut vaikeaa erottaa toisistaan ne asiat, joita ei tarvitse jaksaa tehdä, niistä asioista joita tarvitsee jaksaa tehdä. Niinpä olen tehnyt vähän kaikkea, ja vasta jälkeenpäin todennut että enpä olisi ehkä jaksanutkaan. Ja kun ei etukäteen innostu oikein mistään, luulee sen tarkoittavan, ettei sitä asiaa pitäisi tehdä.

 photo IMG_3391.jpg

Lähdin Iitun kanssa torstai-iltana kuvailemaan hyvin väsyneenä ja surullisena. Iitu muutti Helsinkiin eilen, ja olin tottakai iloinen että näimme vielä torstaina viimeisen kerran saman kaupungin asukkeina. Samalla tuli etukäteen hirveä haikeus. "Kun minä olen nyt tämmöinen väsynyt ja ärsyyntynyt. Mitä iloa siitä sitten on viettää aikaa yhdessä vikaa kertaa kun minä vain angstaan?" Mutta siinä se taas nähtiin, kyllä ne tosiystävät saa aina mielen virkeäksi ja olon pirteäksi. Enpähän oikeasti muista milloin mulla olisi viimeksi ollut niin ihana ilta. Purin vähän energiaa juoksentelemalla ja hyppelehtimällä pitkin poikin kuvauspaikkaamme. Tanssiminen oli niin hauskaa. Pelleily oli niin ihanaa! Siellä sitä nyt vaan ollaan Youtubessa maailman typerimmällä ja siisteimmällä tanssilla, jonkalaista en olisi ikimaailmassa tehnyt kenenkään muun kuin Iitun kanssa. Kerrankos sitä vaan eletään. Ja hei, on meillä sentään rytmitajua!

 photo IMG_3406.jpg
BBC Sherlock-fanit tietää!

Hyvin menneen tanssin jälkeen siirryimme hihhuloimaan ja nauttimaan elämästä terassille eli tuttavallisemmin terdelle. Kello näytti jo liikaa ja seuraavan päivän töihin herääminen alkoi risteillä mielessä. Mutta kerrankos sitä vaan ollaan viimeistä päivää Iitun kanssa saman kaupungin asukkeja. Yhdet oli meijän juttu ja myös se, että meistä tulee taiteilijoita vaikka taidehörhöt onkin toisinaan vähän outoja. Maailman siistein kesäfiilis, kun ysin jälkeenkin oli vielä ihanan lämmintä ja valoisaa. Mikkelin keskustan ihmiset säntäilivät sinne ja tänne, jotkut sentään jaksoivat hengata paikallaan. Jos olisin saanut valita, en olisi lähtenyt siitä fiiliksestä koskaan.

 photo IMG_3422.jpg

 photo IMG_3454.jpg

 photo IMG_3460.jpg

 photo IMG_3457.jpg

On niitä, jotka jäävät, ja niitä jotka lähtevät. Eihän se Iitu kauas lähde. Onhan mulla muitakin hyviä ystäviä Mikkelin ulkopuolella. Kyllä siinä vaan silti aikamoinen haikeus iski päivän päätteeksi. Kun kerran elämässään löytää ihmisen, jonka kanssa voi kuvata tanssivideoita Youtubeen, ei sitä haluaisi päästää menemään. Tai sellaisen ihmisen, jonka kanssa katsotaan Euroviisut syöden samalla kilo irtokarkkia. Tai sellaisen, jonka kanssa laitetaan kokonainen iso köntti mozzarellaa salaatin päälle ja kutsutaan sitä mozzarellasalaatiksi. Ja sitten se ihminen on vielä samaan aikaan kaikesta innostuja ja fanittaja. Iitua ei koskaan tarvitse suostutella mihinkään. Se lähtee kaikkeen siistiin mukaan saman tien!

 photo IMG_3484.jpg

Mä oon aina sanonut kaikille suorastaan vihaavani Helsinkiä. Olen asunut siellä joten koen voivani sanoa näin. Siellä on toisinaan mukava käydä, mutta en voisi ikinä kuvitella muuttavani sinne. Taidan kuitenkin yrittää päästä vihantunteistani yli, sillä haluni päästä hulluttelemaan ja rilluttelemaan Iitun kanssa ovat tuhat kertaa suurempia.

 photo IMG_3535.jpg

Ajattelin, että tässä postauksessa mä sitten kerron kaikki mahdolliset kuulumiset ja syyt hiljaiselolle, mutta tästähän tuli ihan hillitön ällölälly ystävyyspostaus. Ystävät on niin kamalan kivoja. Etenkin tämä muuan Iitu. Ja hei on vielä paljon juttuja joita ei olla yhessä tehty! Ei olla koskaa käyty kahestaa baarissa. Eikä käyty ulkomailla. Eikä leikitty piilosta Helsingin keskustassa. Eikä kyllä Mikkelinkään.

 photo IMG_3507.jpg

Such sweg hulk smash! Ei tuu ikävä koska et kuulemma tykkää ku sua ikävöidään. Iitun muutto - en kommentoi. Paitsi tämän blogitekstin rivien välistä. Mitäs me somen uhrit. Onneksi on Facebook, Twitter, Skype, Instagram, Whatsapp ja Snapchat. Pidä hauskaa Helsingissä ja nähää jo onneks parin viikon päästä!

perjantai 8. toukokuuta 2015

luomisen tuskallinen luopuminen

Teatteri Idea. Tuo meidän ihana teatteriporukka, jota olen blogissanikin useaan otteeseen mainostanut. Olen myös mainostanut meidän loistavaa Luomisen tuska -näytelmää, jonka kirjoittajana toimi kaikkien lukijoideni tuntema ystäväni Iitu. Meillä on loistava teatteriporukka ja meillä oli loistava näytelmä, josta oli neljä esitystä. Viimeisin näistä neljästä oli viime viikolla.

 photo IMG_20150428_174803.jpg

Näytelmämme kertoi anonyymistä taiteilijasta, joka yritti saada ensiteoksensa julkaistuksi. Tarinassa seikkailivat niin taiteilijan kumppani, paras ystävä, vihollinen kuin itse kustannustoimittajakin. Allekirjoittaneen rooli oli tuo nimenomainen vihainen kustannustoimittaja, H. Hurja. Kuten henkilön nimestä voi päätellä, oli roolihahmoni todellakin hurja. Pahempaa kustannustoimittajaa saa hakea sanon ma. Olin roolistani todella innostunut, sillä se oli todella kaukana siitä, minkälainen todellisuudessa olen. Olen harvoin vihainen enkä pidä muita alempiarvoisina. En juurikaan huuda. H. Hurja taas teki näistä kaikkea. Katsomassa käyneillä tutuillani oli tietojeni mukaan loksahtaneet leuat alas. Äitikin tokaisi, että onpas hauskaa nähdä sut huutamassa, kun et koskaan muuten huuda.

 photo IMG_20150428_174805.jpg

On aina hieno fiilis ylittää itsensä näyttämöllä. On tosin aina hieno fiilis olla näyttämöllä, oli sitten tilanne mikä tahansa. Fiilis oli erityisen hieno meidän ihanan porukan kanssa. Harvalla porukalla olen todennut olevan niin hyvä yhteishenki kuin meillä. Teatterin tekeminen on hauskaa harrastamista, enkä usko että kenenkään meidän jäsenen osalta mitään pakkopullaa. Olen löytänyt paljon uusia ihania ystäviä Teatteri Ideasta. Näytelmäharkoissa tuntui joka kerta siltä, että olen kotonani. Päästän suustani typeriä juttuja ja olen toisinaan melkoinen adhd. Huonoimpinakin päivinä nämä onnistuvat Teatteri Ideassa.

 photo IMG_20150428_174807.jpg

Sisälläni on edelleen jonkin asteinen tyhjyys. Millä minä nyt täytän Teatteri Idean jättämän aukon? Olen ihminen, joka tarvitsee harrastuksia elämäänsä. Teatteri on ollut osa minua oikeastaan aina ja Teatteri Idea ehdottomasti paras ja lämminhenkisin teatteriporukka, jossa olen ollut. Jäsenet ovat vaihtuneet jonkin verran sen kaksivuotisen aikana, jonka itse olen viettänyt Ideassa. Meillä on kuitenkin aina ollut hyvä yhteishenki. Jokainen ihminen on kuulunut porukkaan. En tiedä Idean jatkosta mitään, sillä pääjehut ja osa muistakin jäsenistä valmistuvat tai muuttavat pois Mikkelistä.

Toivottavasti pysyn näiden ihmisten kanssa yhteydessä pitkään.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Popcult Helsinki

Pitkästä aikaa tapahtumapostausta luvassa! En edes muista milloin viimeksi olisin käynyt Mikkelin ulkopuolella jossain tapahtumassa :D

 photo IMG_2740.jpg photo IMG_2744.jpg

Popcult Helsinki järjestettiin 25.-26.4.2015 Helsingin Kulttuuritalolla ensimmäistä kertaa. Kyseessä oli siis länsimaiseen populaarikulttuuriin keskittyvä tapahtuma, johon kokoontui länsimaisten tv-sarjojen, elokuvien ja pelien faneja. Lisätietoa löytyy täältä. Minä suuntasin tapahtumaan mikkeliläisten ystävieni Iitun ja Iinan kanssa. Mukana menossa oli myös Iinan sisko.

 photo IMG_20150426_160230.jpg

Monet on varmaan kuullut erilaisista japanilaiseen populaarikulttuuriin keskittyvistä tapahtumista, kuten Traconista, Animeconista ja Desuconista. Mä oon aina pitänyt noita tapahtumia jokseenkin siisteinä idealtaan. Tyypit tulee tapaamaan muita japanilaisen populaarikulttuurin faneja ja harrastaa cosplaytä, eli pukeutuu esimerkiksi fanittamikseen anime- tai mangahahmoiksi. En oo kuitenkaan itse koskaan ollut innostunut japanilaisesta populaarikulttuurista, ja siksi länsimainen vastaava osui ja upposi tämän fanitytön sydämeen.

 photo IMG_2766.jpg

Tapahtumassa oli aivan huikea ohjelmakartta! Lauantaina käytiin Iitun kanssa kuuntelemassa Helsingin ainoaa nörttikuoroa Another Castlea, jotka esitti musiikkia elokuvista, tv-sarjoista ja peleistä. Muumit vielä kerran -luento kiinnosti ultimaattista muumifani-Iitua, ja niinpä suunnattiin tokana sinne. Luentoa piti väitöskirjaa muumeista tekevä nainen, ja siksi luento sisälsi paljon mielenkiintoista faktatietoa muumeista. Näiden jälkeen siirryttiin Ysäri-tv:n lyhyt oppimäärä -listan pariin, jossa siis luennon pitäjät oli etukäteen laittanut nettiin äänestyksen parhaista ysäri-tv-sarjoista, jonka perusteella koottiin top 10 -lista tapahtumaa varten. Tämän nostalgiapläjäyksen jälkeen jäätiin vielä kuuntelemaan Jyväskylän yliopiston tutkijan luentoa "Kaikki ystäväni ovat fiktiivisiä" ja viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä tämän Disney-fanin mieltä lämmittänyttä "Naiskuva Disneyn klassikoissa" -luentoa.

 photo IMG_20150425_152805.jpg photo Screenshot_2015-04-25-21-30-46.jpeg

Sunnuntaina ehdimme vihdoinkin katsomaan Iitun kanssa viikonlopun kunniavierasta Jarmo Koskea, ja hänen Q&A-tuntiaan. Naurettiin aivan vedet silmissä. Jarmo Koski on huikea ääninäyttelijä! Tämän jälkeen luvassa olikin oman viikonlopun kohokohtani - Marvel Dance (josta tietoa ylläolevasta kuvasta). Tanssitunnin vetäjät oli pukeutuneet Spider maneiksi, ja he olivat keksineet ihan huikeita liikkeitä kaikille Marvel-hahmoille. Vieläkin naurattaa kun edes ajattelee!

 photo IMG_20150426_110530.jpg

Marvel dancen jälkeen jäätiin vielä kuuntelemaan Mikä soi? -kisaa, jossa kuuden kilpailijan piti arvata mistä elokuvasta, pelistä tai tv-sarjasta soitetut biisit ovat. Sunnuntain viimeiseksi jutuksi ennen päättäjäisiä jäi Cosplay-kisa, jota kävimme koko porukalla katsomassa.

 photo IMG_2747.jpg photo IMG_2748.jpg

Con-kulttuuriin kuuluu myös tietysti taidekuja ja fanituotteiden myynti. Taidekujalta löytyi fanien itsensä tekemiä tuotteita. Olisin voinut ostaa sieltä vaikka mitä, mutta köyhänä opiskelijana piti olla tarkkana rahoistaan. Loppujen lopuksi en ostanut taidekujalta mitään, mutta muiden fanituotteiden myyntipöydältä mukaani tarttui kolme pinssiä ja Sherlock-aiheinen kangaskassi.

 photo IMG_20150425_132401.jpg

Tässä välissä haluan kiittää matkaseuralaisiani, etenkin loistavaa Iitua, jonka kanssa oli huikeaa kiertää ohjelmissa ja luennoilla. Käykäähän tyypit seuraamassa Iitun vlogia.

 photo IMG_2749.jpg photo IMG_2771.jpg

Viikonloppu oli ihan huikea piristysruiske harmaan arjen keskelle. Päättäjäisissä paljastettiin, että Popcult järjestetään myös ensi vuonna. Toivottavasti pääsen tällöinkin paikalle. Voisin jopa tulevaisuudessa harkita cosplaytä, koska muiden ihmisten panostuksia pukujaan kohtaan oli ihan älyttömän siisti seurata.

Oletteko te innostuneet länsimaisesta tai japanilaisesta fanituskulttuurista? Entä oletteko koskaan käyneet kyseisiin fanituskulttuureihin liittyvissä tapahtumissa?

// I was in Popcult Helsinki a week ago with my friends. Popcult Helsinki is a convention of western popular culture fans. The whole weekend was so cool. Have you ever been in popular culture conventions?

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Teatteri Idea esittää: Luomisen tuska

Hei sinä mikkeliläinen tai miksei kauempanakin asuva! Luvassa on vaihteeksi mainostusta, sillä meidän loistava Teateri Idea esittää ystäväni Iitun käsikirjoittaman näytelmän Luomisen tuska Paukkulan nuoriso-opistolla ja Kattilansillan nuorisotalolla. ENSI-ILTA ON HUOMENNA! Jokaiseen esitykseen on vapaa pääsy, ja opiskelijat tietysti puoleen hintaan eiku...

 photo 11050144_377615335760926_6703748792316094516_n.jpg

Näytelmä kertoo anonyymin taiteilijanalun luomisprosessin vaiheista. Käykää tsekkaamassa meidän fb-eventti täältä! Suosittelen jokaista saapumaan paikalle, takaan ettette pety!