tiistai 14. huhtikuuta 2015

Teatteri Idea esittää: Luomisen tuska

Hei sinä mikkeliläinen tai miksei kauempanakin asuva! Luvassa on vaihteeksi mainostusta, sillä meidän loistava Teateri Idea esittää ystäväni Iitun käsikirjoittaman näytelmän Luomisen tuska Paukkulan nuoriso-opistolla ja Kattilansillan nuorisotalolla. ENSI-ILTA ON HUOMENNA! Jokaiseen esitykseen on vapaa pääsy, ja opiskelijat tietysti puoleen hintaan eiku...

 photo 11050144_377615335760926_6703748792316094516_n.jpg

Näytelmä kertoo anonyymin taiteilijanalun luomisprosessin vaiheista. Käykää tsekkaamassa meidän fb-eventti täältä! Suosittelen jokaista saapumaan paikalle, takaan ettette pety!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

huhtikuun aforismit

Aforismit, nuo toisten vihaamat ja toisten rakastamat mietelauseet ja motivaation lähteet. Toisille ne ovat täyttä huuhaata ja toisille ohjeita parempaan elämään. Mihin kastiin sinä kuulut?

Minä pidän aforismeista. Ne eivät sinänsä motivoi minua, eivätkä aiheuta minussa valaistumista tai muuta vastaavaa. Toisinaan ne kuitenkin helpottavat oloani. Toisinaan ne saavat hymyilemään. Toisinaan ne käsittelevät asioita, joita olen itsekin ajatellut, mutta tiivistävät ajatukseni yhteen lauseeseen. Silloin ne ajavat asiansa.

Luen aforismeja aktiivisesti Instagramista The Good Quote -käyttäjältä. En kuitenkaan halua jakaa niitä omalla käyttäjälläni todella harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, koska koen Instagramin vain itse otettujen kuvien jakamiseen tarkoitetuksi palveluksi. Onneksi keksin, että blogi olisi hyvä paikka aforismien jakamiseen ja analysointiin! Teen tästä siis perinteen, jokaisen kuukauden alussa julkaisen muutaman aforismin ja peilaan niitä tämän hetkiseen elämääni ja omiin ajatuksiini.

 photo Screenshot_2015-03-30-08-57-23.jpg photo Screenshot_2015-03-27-18-20-30.jpg

1. Mietin usein ihmisiä, joita elämäni aikana olen tavannut. Missä elämäntilanteissa olen heidät tavannut? Millaista elämäni olisi jos en olisi koskaan tavannut heitä? Vaikka periaatteessa järkeni sanoo, että isot asiat ja ihmiset tapahtuvat elämässä sattumalta, en voi silti olla hieman uskomatta kohtaloon. Minä vain satuin pääsemään Mikkeliin kouluun, vaikka en edes oikeastaan halunnut opiskella liiketaloutta saati asua Mikkelissä ja yhtäkkiä elämääni ilmestyi ihmisiä, jotka ovat minulle kaikista tärkeimpiä ja tulevat aina olemaan. Sattumaako? Ei sovi ajatusmaailmaani.

2. Tämä aforismi sai minut todella pohtimaan asioita. Olen todella huono viettämään aikaa itsekseni. Yksin kotona ollessani ajatukseni ovat lähinnä tasoa kenelleköhän tässä soittaisi tai laittaisi viestiä seuraavaksi. Minulla on ollut aivan järjetön stressi viimeaikoina ja se on saanut minut miettimään, että olisi ehkä ihan hyväkin välillä yrittää selvitellä asioita itsekseen ihan rauhassa ja sulkea koko muu maailma pois. Silloin ei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä siitä, että taas näyttää nyrpeää naamaa ja valittaa kaikesta. Toisaalta olen myös viettänyt aivan liian monta vuotta elämästäni niin, että pidän kaiken vain itselläni, joten on ihanaa kun nyt on ihmisiä joiden kanssa voi rauhassa jutella ja tehdä kivoja juttuja.

 photo Screenshot_2015-03-13-00-28-35.jpg photo Screenshot_2015-03-24-08-19-24.jpg

3. Viimeaikoina koulu on maistunut puulta. Välillä negatiivinen mieliala vaikuttaa kaikkeen, ihmissuhteisiin ja harrastuksiinkin. Miksi ihmeessä opiskelen tätä alaa? Miksi harrastan näyttelemistä? Miksi vietän aikaa näiden ihmisten kanssa? Usein, kunhan vain jaksaa odottaa, alkaa onneksi ne stressiä ja pahaa mieltä aiheuttavat asiatkin tuntua oikeilta. Mielestäni yksi aikuistumisen merkki on nimenomaan se, että erottaa ne asiat, joita on vain tehtävä vaikka ne tuntuvat välillä vääriltä niistä asioista, jotka todella ovat itselleen huonoja eivätkä siitä paremmaksi muutu vaikka kuinka jatkaisi yrittämistä.

4. Olen ihminen, joka on aamuisin todella huonolla tuulella. Usein herätessäni ensimmäinen ajatus on, että miksi tähänkin päivään oli pakko herätä. Jotenkin kummasti aamulla tulee ensimmäisenä mieleen tekemättömät työt ja päivän tiukka aikataulu. Olisin hyvin onnellinen jos aamulla herätessäni voisin ensimmäiseksi miettiä niitä tulevaan päivään liittyviä hyviä asioita. Ihan kun sitä aamulla herätessään voisi mitenkään ensimmäiseksi vaikuttaa niihin stressaaviin asioihin. Siksi niiden ajattelu pitäisi suosiolla jättää niihin tilanteisiin, joissa niihin tehtäviin on tartuttava.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Lempipaikkani Mikkelissä: Wilma ja Wihtori

Suorastaan ikuisuus sitten sain postausehdotuksena blogin kommentteihin, että kertoisin lempipaikoistani Mikkelissä. Siitä ehdotuksesta voi hyvin olla jo vuosi! Kamerattomuus ja muut pätevät tekosyyt ovat kuitenkin estäneet tämän postauksen toteutumisen. Onneksi viikko sitten aurinkoisena pakkaspäivänä (hrrrr) suuntasimme Iitun kanssa kohti Mikkelin keskustaa (jossa toisaalta molemmat myös asumme, eli suuntasimme lähinnä ulos kotiovistamme, mutta se tuskin on tarinan kannalta olennainen seikka) ja päätimme toteuttaa tämän postausehdotuksen. Koska Mikkelissä on liikaa nähtävää ja koska postauksia ei voi koskaan olla liikaa, päätän esitellä vain yhden paikan aina kerrallaan. Kukaan ei jaksaisi muuten lukea kilometripostaustani (vaikka toisaalta olen hitonmoinen selittäjä noin muutenkin ja voisin paasata kuinka pienestä asiasta tahansa kilometripostauksen verran, mutta sekään tuskin on nyt mitenkään olennaista.) Asiaan.

 photo IMG_1608muoks.png
Mikä?
Wilma ja Wihtori -itsepalvelukirpputori

Missä?
Keskustassa kirkkopuiston läheisyydessä osoitteessa Maaherrankatu 17

Mistä löydän lisätietoa?

 photo IMG_1620muoks.png

Wilma ja Wihtori on kirppis-kahvila Mikkelin ydinkeskustassa. Paikka on suhteellisen pieni (tai riippuu tietysti mihin vertaa), mutta sitäkin viihtyisämpi. Viikonloppuisin ja iltaisin kirppiksellä on melkoinen tungos, eikä väliköistä meinaa aina edes mahtua kulkemaan. Sekin kertoo tietysti jotain kirppiksen suosiosta. Jos haluat kiertää tarkasti jokaisen pöydän, saat kyllä helposti kulutettua kyseisessä paikassa aikaa puolesta tunnista tuntiin. Omasta mielestäni Wilma ja Wihtori on ehdottomasti Mikkelin paras kirpputori. Sieltä tekee aina löytöjä ja siellä on paljon myös nuorekasta tavaraa.

 photo IMG_1633muoks.png

Wilmassa ja Wihtorissa ei ole mielestäni kallista myöskään myydä itse. Seitsemän päivän pöytävuokra on 31€ ja kymmenen päivän 42€. Me vuokrasimme pari kuukautta sitten kahden kaverin kanssa pöydän kymmeneksi päiväksi. Tavaraa meni hyvin ja jäimme kaikki voitolle.

Valikoiman lisäksi Wilman ja Wihtorin paras puoli on sen aukioloajat. Auki joka päivä maanantaista sunnuntaihin! Sunnuntaisin meinaan ainakin itse tällaisena menijäpersoonana kuolla tylsyyteen Mikkelissä. Wilma ja Wihtori onkin hyvä ajanviettopaikka ja siellä voi käydä vaikka pari kertaa viikossa ja tehdä aina uusia löytöjä. Pitää kuitenkin varoa ettei näin opiskelijana tuhlaa koko omaisuuttaan kirpparille. Wilmassa ja Wihtorissa se todellakin olisi mahdollista.

 photo IMG_1639muoks.png

Mitä sitä nyt muuta kirpparista kertomaan. On olemassa hyviä kirppareita ja huonoja kirppareita. Wilma ja Wihtori kuuluu niihin hyviin, suorastaan loistaviin. Käykää ihmeessä te kaikki mikkeliläiset ja Mikkeliin eksyvät ihmiset!

// One of my favourite places here in Mikkeli: Wilma & Wihtori flea market. Location: Maaherrankatu 17.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

hallituskadun appro

Sain edelliseen postaukseen toiveen, että kirjoittaisin enemmän koulusta tai koulun bileistä. Päätin heti ottaa vinkistä vaarin ja kertoa hieman jälkimmäisestä.

Bileissä tulee käytyä todella harvoin. Ensimmäisenä opiskeluvuonna minulla oli innostusta kaikkeen, ja tuntui ettei mistään bileistä voinut jäädä pois. Toisena opiskeluvuotenani olen selvästi rauhoittunut. Käymme kavereiden kanssa lähinnä suurimmissa opiskelijatapahtumissa. Viimeisimpänä niistä Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelijakunta MAMOKin järjestämä Hallituskadun appro.

 photo 10830661_942934722407630_5237174056164300471_o.jpg

Kuva Hallituskadun Appron Facebook-sivulta.

Approt ovat osa suomalaista opiskelijakulttuuria. Niitä järjestetään ympäri Suomen, esimerkiksi Tampereella on Hämeenkadun Appro ja Jyväskylässä Kauppakadun Appro. Mikkelissä tämä kyseinen tapahtuma kantaa nimeä Hallituskadun Appro. Approkulttuuri on Mikkelissä melko uusi juttu, sillä kyseinen tapahtuma järjestettiin tänä vuonna vasta kolmatta kertaa. Suomen ensimmäinen Appro-tapahtuma Hämeenkadun Appro järjestettiin Tampereella jo vuonna 1982.

Hallituskadun Approssa kierrettiin mikkeliläisiä baareja ja ravintoloita ryhmissä. Jokainen osallistuja sai aluksi appropassin, johon kerättiin illan aikana rasteja juomalla juomia tai tekemällä baareissa ja ravintoloissa olevia tehtävärasteja. Ensimmäistä kertaa Approa suorittavat tarvitsivat kahdeksan leimaa, toista tasoa suorittaneet keräsivät 10 leimaa ja kolmanteen tasoon vaadittiin 12 leimaa. Itse suoritin toista tasoa. Illan lopuksi kokoonnuttiin jatkoille joko Vaakunaan tai Wilhelmiin, joissa jaettiin haalarimerkki, jonka ulkonäkö riippui siitä minkä tason suoritit.

Tämän vuoden Appro oli loistava! Tykkäsin aivan älyttömästi. Rastit olivat sopivan haastavia ja hulluja, mutta eivät missään nimessä mauttomia. Esimerkiksi Cafe Bar Sevenissä 2Do Event ry:n rastilla valitsimme ensin pöydältä jonkun maan lipun, jonka jälkeen rastinvetäjät heijastivat valkoiselle seinälle videolla tämän maan tanssia. Ryhmien tehtävänä oli tietysti esittää videolla pyörivä tanssi. Me valitsimme Ukrainan, ja voi elämä sitä naurun määrää kun kyykimme lattialla ja heiluttelimme jalkoja ja hypimme ylös alas :D Tuo kyseinen rasti oli oma henkilökohtainen suosikkini.

Mikkelin tradenomiopiskelijat ry:n rastilla Jälkipelissä tehtävänämme oli yhdistää yritys ja yrityksen tunnuslause/väri/ym. toisiinsa. McDonaldsissa Mamokin rastilla kokosimme unelmiemme hampurilaisen raaka-aineista, jotka oli lueteltu lapuilla. Listalta löytyi kaikkea perus juustosta ja salaatista ihmispihviin ja lasikuitupohjaan. Parnell'sissa Probba ry:n rastilla yksi ryhmän jäsenistä otti ensin opiskelijahaalarit pois päältään, ja tämän jälkeen muut ryhmäläiset pukivat haalarit uudestaan tälle henkilölle niin, että puettavaa ryhmäläistä kannateltiin ilmassa koko pukemisurakan ajan. Tämä rasti osoittautui aluksi hankalaksi, sillä ryhmässämme oli vain kolme jäsentä. Onneksi saimme tälle rastille vahvistukseksi punahaalarisia sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita ja lopulta ryhmämme koko paisui lähemmäs kymmentä.

Kiersimme kaveriporukalla kaikki rastit kahta lukuunottamatta ja loput leimat saimme passeihimme juomisista. Vaakunan aulassa meitä odotti haalarimerkit, ja nyt minunkin keltaisista haalareista löytyy Appro-merkki jo kahdelta vuodelta. Harmiteltiin, että jos lähden vaihtoon niin en pääse suorittamaan ensi vuonna kolmatta tasoa. Höh. Täytyy ilmeisesti lentää Puolasta tänne approilemaan :D

Isoimmissa kaupungeissa järjestettävissä Approissa ei tietääkseni ole tällaista tehtävärastimenetelmää, vaan kaikki leimat saadaan juomista. Tämä on yksi syy miksi rakastan pienen kaupungin opiskelijatapahtumia. En kuitenkaan itse ole mikään alkoholin suurkuluttaja, ja sen vuoksi tällaiset tehtävärastit olivat minun Approni kohokohta. On hauskaa välillä heittäytyä hulluksi ja nauraa itsensä kipeäksi. Lisäksi Approon voi surutta osallistua vaikka ei joisi alkoholia lainkaan, koska rasteja on sen verran paljon.

Mitä te muut opiskelijat tai entiset opiskelijat sanotte? Onko opiskelijabileet teidän juttu ja oletteko käyneet Approissa?

Kevät on kyllä hullua opiskelijabileaikaa. Ensi viikolla olisi luvassa tradenomiopiskelijoiden omat pirskeet ja reilun kuukauden päästä jo vappu. Huhhuh! Lupaan kirjoittaa moisista tapahtumista myös tänne aina jälkikäteen.

(Pst, huomasitteko mun uuden bannerin!? Iida 2.0 koki tarvitsevansa blogiinsa päivitetyn bannerin, vaikka se ei ehkä olekaan niin hienosti muokattu kuin edellinen. Kommenttia otetaan vastaan!)

//There was an event for students in Mikkeli last Wednesday called Hallituskadun Appro.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

stressittömyysfiilistelyä

Sus siunatkoon tätä kiirettä! Ei tässä elämässä meinaa ehtiä tehä mitään ylimäärästä. Ja vaikka ehtisikin, niin mihinkään ylimääräiseen ei riitä jaksaminen. Oloani helpotti pikkusen kun tajusin, että eihän tässä oo enää ku puoltoista kuukautta kesäloman koittamiseen. Tosin samalla mulla on todella ristiriitaisia tunteita kesää kohtaan. On tietysti ihanaa, kun pääsee hetkeksi ulos stressioravanpyörästä. Toisaalta ahdistaa, kun ihania ihmisiä lähtee kesällä pois Mikkelistä. Samalla on pelottavaa ajatella, että tämä tulee olemaan ensimmäinen kesä kun en asu vanhempieni luona. Onneksi Mikkelissä viettää kesäänsä kaikesta huolimatta monta ihanaa ihmistä. Ja jos kesätyöasiat vielä selviäisi, niin olokin olisi huojentuneempi.

Tänään en ole kuitenkaan miettinyt stressiä. Päivällä suunnattiin ihanan Iitun kanssa brunssille allekirjoittaneen mielestä Mikkelin parhaaseen kahvilaan eli Nandaan. Nandassa on brunssi noin kerran kuussa, ja ajateltiin että nyt voisi olla oikea aika moiselle hemmottelulle elämässämme. Ei kyllä petytty ja mennään ehdottomasti uudestaankin! Tarjolla oli mm. limekanakeittoa, rucola-kvinoasalaattia, nutellakakkua ja sitruunakakkua. Navat oli ihan ratkeamispisteessä molemmilla ton kaiken jälkeen ja vieläkin vesi kielellä muistelen noita ihania herkkuja. Meinattiin varata jo saman tien paikka ens kuun brunssille, kun oltiin niin hullaantuneita.

 photo IMG_1600muok.png

Nandassa vierähti reipas tunti ja sen jälkeen teki lähinnä mieli lähteä kotiin koko loppupäivän kestävälle ruokalevolle. Se ei käynyt kuitenkaan lainkaan laatuun, koska olimme suunnitelleet Iitun kanssa kuvaavamme materiaalia kauan kaivattuun Lempipaikkani Mikkelissä -postaukseen. Ulkona oli niin kylmä ja allekirjoittanut sai jonkun kumman kevätflunssan kesken lenkin, ettemme sitten lopulta kiertäneet kuin neljä paikkaa. Siitäkin sai jo kivasti materiaalia, enkä malta odottaa että pääsen kirjoittamaan ensimmäistä osaa tuosta postaussarjasta.

Kiertelyn lomassa piti tietysti napata pakolliset asukuvat. Tämä kyseinen asu tuleekin sitten vilahtamaan tulevaisuudessa useasti täällä, kun ängin itseäni kuvaan jokaisen Mikkelin lempipaikkani kanssa. Mutta sehän sopii mainiosti, koska ainakin minä tykkään tästä asusta ihan älyttömän paljon!

 photo IMG_1623muokattu.png

Tämän kevään väri on ehdottomasti vihreä, sen kaikissa eri muodoissa. Huivi on ikivanha. Turkoosit lapaset on kaverin tekemät. Converset on jokaisen kevään paras juttu! Farkut on Seppälästä. Ja tuo takki, voi juma. Ostin sen viime viikon sunnuntaina Cubukselta ja rakastan sitä yli kaiken.

Mulla ei ole muistaakseni koskaan ollut armeijanvihreetä vaatetta ja luulin ettei tulisi koskaan olemaankaan. Kirkkaat värit on se mun juttu. Armeijanvihreä ja harmaa olivat inhokkeja. No, harmaa on edelleen, mutta toi armeijanvihreä on kyllä iskeny ja lujaa. Tästä takista voisi tehdä vaikka ihan erillisen postauksen, mutta taidan änkeä pohdintani vain tähän samaan syssyyn.

 photo IMG_1625muokattu.png

Tiedättekö sen tunteen, kun joku vaate merkitsee paljon enemmän kuin vain sen, että se on asia joka luonnollisesti puetaan päälle? Minulle on käynyt viimeaikoina usein niin. Tämän takin kanssa niin kävi taas. Minulla oli tätä ennen kaksi kunnollista kevättakkia. Molemmat niistä olivat pari kolme kokoa liian isoja minulle. En kuitenkaan raaskinut ostaa itselleni uutta takkia, koska ajattelin köyhänä opiskelijana, että voin käyttää niitä vielä aivan hyvin vaikka ne näyttävätkin päällä lähinnä teltoilta.

Minun itsetuntoni on sidoksissa pukeutumiseen. Telttatakeissa tunsin itseni isoksi ja muodottomaksi, vaikka olen pieni. Onneksi löysin tämän takin. Täydellisen mallisen täydellisesti istuvan ihanan takin. Välillä on ihanaa panostaa itseensä. Välillä pitää panostaa itseensä. "Vaikka sanot että se vaate on ihana, se ei ole ihana jos se ei ole oikean kokoinen", sanoi eräs viisas ihminen minulle kerran.

Ihanaa stressitöntä loppuviikonloppua teille!

// Today I was at brunch in café Nanda with my friend Iitu. The food was sooooo good! Afterwards we took photos of my favourite places in Mikkeli with her camera. I will write blog posts where I tell about those places later.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

kapula-analysointia naisen tapaan

Hankin jokin aika sitten sitten uuden puhelimen edellisen vedeltyä viimeisiään. Valintani oli Huawei Ascend P7. Käytin puhelimen valintaan lukuisia tunteja ja kävin läpi tuhansia vaihtoehtoja.... Eli toisin sanoen poikakaverini hankki uuden puhelimen ja minä sain hänen vanhansa, joka ei tosin ole käytettynäkään kovin vanha (puoli vuotta? alle? eos). Olen puhelimeen niin tyytyväinen, ettei tyytyväinen riitä kuvaamaan olotilaani.

Aluksi myönnän olleeni hieman shokissa. Vannoutuneena Lumia-tyttönä Android tuntui hemmetin ärsyttävältä käyttöjärjestelmältä. Sovelluksia on liikaa ja Play-kauppa sekava. Aloitusnäyttö on outo. En edelleenkään allekirjoita sanomaa, jonka mukaan Windows-puhelimet ovat huonompia kuin Android-puhelimet, mutta vaihtelu virkistää meikäläistä. Ja eihän sitä voisi koskaan vertailla amatöörimäisen asiantuntevasti sekä Windows että Android -käyttöjärjestelmiä jos ei olisi kokeillut molempia!

 photo maxresdefault.jpg
Kuva täältä

Android-puhelinta hamuava ostaa yleensä Samsungin, vaikka hinta-laatusuhteeltaan parempiakin Androideja olisi tarjolla. Ehkä Samsung on se tuttu ja turvallinen? Tunnen itseni lisäksi yhden, jolla on Huawein puhelin, joten ehkä sekin vaikuttaa ihmisten ennakkoluuloihin outojen puhelinmallien kohdalla - ei ole välttämättä ketään joka suosittelisi.

Rakastan Huaweissani sen ulkonäköä. Se on kaunis puhelin. Se on todella ohut. Se ei ole mikään muovinen läpyskä. Se on vain yksinkertaisesti silmiä hivelevä. Se ei ole kuitenkaan liian iso puhelin, vaan se mahtuu hyvin taskuun. Lukitusnäytön tyyli on nätti ja sitä voi kivasti muuttaa mieleisekseen. Aloitusnäyttö on selkeä. Puhelimen kauneus ei ulotu pelkästään mallin ulkonäköön. Kamera on 13 megapikseliä ja etukamerakin ihan huikean hyvä! Kyllä nyt onnistuu Instagram-selfieidenkin ottaminen.

Windows-puhelinta käyttäneenä minua aluksi ärsytti Play-kauppa. Siellä on aivan liikaa kaikkea. Windows-kaupassa kaikki oli sentään hallittavissa. Nyt olen tajunnut, että on ehkä ihan hyvä ettei Play-kaupasta löydä mitään, niin ei tule ladattua turhuuksia.

 photo nokia_lumia_520_review_7.jpg
Kuva täältä

Yllä olevassa kuvassa on entinen urhoollisesti palvellut puhelimeni, Nokia Lumia 520. Seuraavaksi haluaisinkin kysyä sinulta rakas lukijani, tunnistatko itsesi seuraavista:

"Haluan halvan hyvän puhelimen mutta en Lumiaa."
"Olen kuullut Lumiasta niin paljon huonoa."

Oma ensimmäinen älypuhelimeni oli halpa Android, joka lähti hidastelemaan ja muutenkin takkuilemaan melko pian oston jälkeen. Oli turha edes kuvitella, että kyseistä laitetta olisi voinut käyttää vuotta pidempään. Sen jälkeen ostin ylläolevan reilun sadan euron Nokia Lumian ja voi pojat että oli hyvä puhelin. Tottakai loppua kohden akku alkoi vedellä viimeisiään ja hidastusta oli havaittavissa, mutta kyseinen puhelin kesti näytön halkeamisen jälkeenkin vielä 10 kuukautta, josta ainakin puolet täysin moitteettomasti vailla minkäänlaisia ongelmia. Huollossa minun ei tarvinnut käyttää puhelintani kertaakaan.

Molempia käyttöjärjestelmiä käyttäneenä voin nyt todeta, että Windows-puhelin on halpojen puhelinten sarjassa paras. Se on kaikista tehokkain ja pitkäkestoisin. Pidän myös Windows-puhelinten selkeydestä todella paljon ja voisin hyvin kuvitella palaavani moiseen kapistukseen vielä myöhemmässä elämässäni. Kalliiden puhelinten sarjassa en osaa verrata Windows-puhelinta ja Androidia. Kun Lumiasta löytyy kaikki tärkeimmät sovelluksetkin (Facebook, Twitter, Instagram, Spotify, Whatsapp), on se minun silmissäni aivan yhtä hyvä puhelin kuin nykyinen Huaweini.

Mitä huonoa sinä olet kuullut Lumiasta? Millä perusteella valitset puhelimesi?

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

naistenpäivän merkitys?

Eikö ketään muuta ärsytä naistenpäivä? Minua ärsyttää ja paljon. Saan luultavasti paljon kiviä niskaan mielipiteestäni, mutta miettikääpä jos olisin mies. Silloin joutaisin tämän mielipiteeni vuoksi varmaankin hirtettäväksi.
 photo 700191.jpg
Tässä linkkinä Jussi Pullisen kirjoittama Nyt-liitteen artikkeli Voi, kuinka naiset pitävätkin suklaasta (eivät), jonka pohjalta aloin tätä aihetta tarkemmin pohtimaan.

Minä en halua, että minua lahjotaan tai onnitellaan vain sen takia että olen nainen. En ole voinut valita sukupuoltani. Naiseus ei ole myöskään yksi luonteenpiirteeni kuten luovuus, iloisuus tai sosiaalisuus. Satuin syntymään naiseksi. Naiseudessa ei ole mitään sen kummempaa. Jos minua onnitellaan tai lahjotaan, sen voi tehdä jonkin muun syyn valossa.

Länsimaissa on yhtäläinen etuoikeus syntyä mieheksi kuin naiseksi. Jos nyt joku tulee kertomaan, että onhan miehilläkin oma miestenpäivänsä, niin kuinka moni teistä, jotka saatte mieheltänne naistenpäivänä suklaata tai kukkia, hemmottelette miestenpäivänä toista puoliskoanne? Jos ette, miksi? Miksi teistä miehet eivät tarvitse samanlaista hemmottelua kuin naiset?

Naistenpäivän tarkoituksena on alun perin ollut miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistäminen. Suomessa tämä sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu mielestäni erittäin hyvin, minkä vuoksi naistenpäivästä tulee vain sellainen fiilis, että sukupuolirooleja korostetaan kun naiset itse kuvittelevat olevansa sukupuolensa vuoksi jotenkin erityisasemassa miehiin nähden, eivät siis tasa-arvoisia. Kuten Pullinen toteaa: "Todellinen tasa-arvoteko olisi juhlia naisten-, miesten- äitien-, tai isänpäivien sijasta yleistä stereotyyppien poistamisen päivää."

Minusta on hienoa, että YK:n naisjärjestö ei tänä vuonna vietä naistenpäivää lainkaan ja pyytää lahjoittamaan rahat naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön. "Tähän on erittäin pätevä syykin: naisten oikeudet ovat niin suuressa osassa maailmaa yhä niin rempallaan, että juhlaan ei juuri ole syytä," toteaa Pullinen. Jos ja kun naistenpäivän viettämistä aiotaan tulevaisuudessakin jatkaa, olisi mielestäni järkevää suunnata katseet ainoastaan sen pohjimmaisen syyn eli sukupuolten välisen epätasa-arvon poistamiseen ja tämän myötä maihin, joissa tämä epätasa-arvo on oikeasti ongelma.

Miten te näette naistenpäivän?